Jos kirkollisen tilaisuuden teemana on ”jotta meistä tulisi viisaita”, ”damit wir klug werden”, niin pakkohan siitä on ottaa selvää. Paitsi että suomeksi teeman lähtökohtana oleva psalmin 90 jae kuuluu, ”että saisimme viisaan sydämen”.
Käännöksissä on sävyero, mutta viis siitä. Kyse on Saksan evankelisista kirkkopäivistä, jotka järjestetään eteläisessä Saksassa, Stuttgartissa. Siis sinne!
Mitäpä janoava sielu ei olisi valmis tekemään sen eteen, että edes hieman viisastuisi, sydämessään tai muuten vain. Se on nykyajan pyhiinvaellusta. Matka on tärkein, ei niinkään tarkka päämäärä. Käännöksen summittaisuus riittää. Pyhiinvaeltaja viisastuu tietämättään.
Teema on hyvin valittu. Stuttgartin ylipormestari Fritz Kuhn kutsui sitä erittäin kommunikatiiviseksi. Viisaus-teema houkuttelee pohtimaan, suorastaan pakottaa keskusteluun.
Junassa tapasin Hampurista kotoisin olevan miehen, kirkkopäivävieraan, joka piti viisautta aivan liian yleisenä teemana. Sen alle voi hänen mukaansa laittaa vaikka mitä, kuten oli laitettukin. Talouselämää, etiikkaa, Raamattua, digitalisaatiota, sovitusta, sateenkaarielämää, vanhenemista, esteettömyyttä, toisten uskontojen kohtaamista, ihmisoikeuksia ja paljon muuta.
Ulos yhden totuuden valtakunnasta
Suomessa järjestettävien Kirkkopäivien ohjelmatarjonta on runsas, vaikka sitä on yleisön pyynnöstä vähennetty. Kouvolassa oli toukokuussa yli 70 eri tilaisuutta, ja moni osallistujista valitti, että kiinnostavat asiat menevät päällekkäin eikä kaikkiin ehdi vaikka kuinka yrittäisi.
Hiukan hymyilyttää tuskailu päällekkäisten tapahtumien kanssa, sillä Stuttgartissa viidelle päivälle oli kaikkineen ripoteltu noin 2500 tapahtumaa. Siitä tulee vain 500 tapahtumaa päivää kohden. Saksalaisella perusteellisuudella laaditussa ohjelmakirjasessa on 620 sivua, sekä parisataa sivua muita painotuotteita, kuten laulukirja.
Minusta vertailu Suomen ja Saksan kirkkopäivien välillä paljastaa jotain olennaista. Meillä moninaisuuden samanaikaisuus koetaan ahdistavaksi. Olemme valtakunta, jossa pätee vain yksi totuus kerrallaan. Olemme vasta opettelemassa moniarvoiseksi ja erilaisuutta sietäväksi yhteiskunnaksi – ja kirkoksi.
Sekin kannattaa muistaa, että Suomen luterilainen kirkko on edelleen varsin yhtenäinen. Vaikka innokkaimmat tempovat omille laitumilleen, on perusjoukko tiiviisti, joskin passiivisesti kuulomatkan päässä kirkonkellojen soitosta.
Vaikuttava puhujalista
Myös Saksassa on kärsitty seurakunnissa jäsenkadosta, mutta evankeliset kirkkopäivät on pitänyt pintansa. Niillä on yhä vahva asema saksalaisessa yhteiskunnassa. Moni poliitikko pitää yhä tärkeänä tulla nähdyksi päivillä, tai vielä parempaa, tulla pyydetyksi johonkin tilaisuuteen puhujaksi tai panelistiksi.
Tänä vuonna paikalla olivat muiden muassa liittopresidentti Joachim Gauck sekä liittokansleri Angela Merkel, joka puhui digitalisaatiosta ja viisaudesta. Myös valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble oli puhumassa raamattuluennolla. Toki hän puhui myös itselleen läheisemästä aiheesta, nimittäin Euroopan talouspolitiikasta.
Liittopresidentti Gauck on myös evankelinen pappi, ja on ollut aikoinaan järjestämässä saksan evankelisia kirkkopäiviä. Gauck muistutti, että tapahtumassa ollaan aina uskonelämän ja maailman välimaastossa. Kirkkopäivillä on esillä isoja teemoja, jotka jonkun mielestä eivät sinne kuuluisi, mutta kristitty ei voi laittaa päätä pensaaseen ja sanoa, etteivät esimerkiksi oikeudenmukaisuus tai ympäristökysymykset kuuluisi hänelle lainkaan. Gauck kuitenkin varoitti liiallisesta hengellisten käsitteiden politisoimisesta.
Kiinnostavia puhujia viisauden sanoineen tuli Saksan ulkopuoleltakin, kuten YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Nobelin rauhanpalkinnon saanut intialainen Kailash Satyarthi sekä Melinda Gates, Microsoftin luojan Bill Gatesin vaimo.
Usko on viisauden lähde
Stuttgartin kirkkopäivien tunnuslause liittyy psalmissa 90 siihen, että ihminen tunnistaa kuolevaisuutensa ja viisastuu sen vuoksi: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”
Usko Jumalaan on kristillisen vakaumuksen mukaan viisauden lähde, sillä usko johtaa oman itsensä kohtaamiseen. Siitä puolestaan syntyy ymmärrys niin omaa elämää kuin ihmiskunnan laajempia näkymiä kohtaan.
Viisas sydän on riittävän fiksu, ettei se torju elämän rajallisuutta. Kirkkopäivien tunnuslause näyttää suuntaa. Sen sanoma on kyllä Jumalalle ja kyllä elämälle, joka on rajallinen ja joka on sen vuoksi elettävä viisaasti, kirjoitti Saksan evankelisten kirkkopäivien pääsihteeri Ellen Ueberschär.
Kristitty on siis viisas koska Jumala on vapauttanut hänet näkemään maailman sellaisena kuin se on luotuna, mutta myös langenneena.
Erilaisesta näkemisestä puhui myös Saksan reformaation merkkivuoden 2017 pääsihteeri, entinen piispa Margot Kässmann. Hän sanoi, että jos hän tekisi mediaan päiväkatsauksen, siinä ei puhuttaisi talousluvuista, vaan kerrottaisiin, kuinka paljon lapsia on syntynyt, kuinka monta avioliittoa solmittu, kuinka monta pakolaista on otettu vastaan tai kuinka monta lasta on ollut koulussa sinä päivänä. Viisaus on tavassa nähdä asioita eri tavalla. Samanlaisuuden paine pakottaa tyhmyyteen.
Tyhmyyteen pakottaa myös yhteiskunta, joka tyrkyttää mahdollisuutta ansaita tolkuttomasti rahaa.
– Meistä tulee viisaampia, jos pääsemme turhamaisuudestamme ja tunnustamme taitojemme rajat, summasi raamattuluennollaan Erhard Eppel, 88-vuotias poliitikko ja kirkkopäiväveteraani.
Paljon on liikaa
Entä viisastuiko pyhiinvaeltaja? Jos hän oli ensimmäistä kertaa Saksan evankelisilla kirkkopäivillä tai ylipäätään missään kirkollisessa jättitilaisuudessa, voi olla että tie viisauteen tapahtuu tyhjyyden kautta. Saksan kirkkopäivät nimittäin ovat suuruudessaan samalla kertaa sekä masentavat että huippukiehtovat. Mukaan mahtuu esiintyjäpuolella sekä nuhjuista yrittämistä että hienoja oivalluksia.
Jos pyhiinvaeltaja tuli hakemaan Saksasta oppia oman vaelluksensa ja hengellisen tietoisuutensa vahvistukseksi, saattoi käydä miten vain, riippuen missä tilaisuuksissa ehti, onnistui tai jaksoi käydä.
Paljon on liikaa ja liika ei helpota oman näkemyksen muodostamisessa. Viisas ottaa silloin aikalisän. Tai kuuntelee musiikkia, jota Stuttgartissa oli tarjolla paljon ja joka lähtöön. Istuin esimerkiksi katolisessa tuomiokirkossa evankelisessa jumalanpalveluksessa ja olo tuntui kodikkaalta, sillä musiikki kuulosti tutulta – Tuomasmessulta.
Viisautta on löytää tuttua erilaisuudessa.
Viisas istuu varjossa
Stuttgartissa oli muutamia kymmeniä suomalaisia, ainakin kaksi kirkollista ryhmää. Myös he olivat hakemassa viisautta – tai no, ainakin virikkeitä ja vinkkejä omaan toimintaan. Se pisti silmään, että mahdollisuuksien markkinoilla, jossa noin 800 järjestöä tai muuta vastaavaa kertoi asiastaan, monilla oli käytössään onnenkaruselli.
Karusellia pyörittämällä havainnollistettiin milloin mitäkin asiaa ja sen sattumanvaraisuutta. Hauskin oli käänteinen onnenpyörä, joka kertoi, minkä summan joudut antamaan hyväntekeväisyyteen. Voittaja sai antaa 20 euroa.
En ehkä tullut Stuttgartissa hullua hurskaammaksi, mutta hurskasta viisaammaksi kyllä tulin. Suomalainen tarvitsee muistutuksen oman hurskautensa ja kirkkokäsityksensä kapeudesta. Mutta minkäs teet, se on ainoa mikä meillä on.
Stuttgartissa oli hirveä helle, lämpömittari nousi perjantaina yli 30 asteen. Varjoa! Vettä!
Arkiviisaus ajoi ihmiset varjoon puiden alle ja talojen reunustoille. Eräs spontaani nuorisokonsertti ison puun alla näytti afrikkalaisen kylän kokoukselta: kaikki istuivat tarkasti varjon sisällä, kuin viisauden kämmenellä.
Viisas istuu varjossa. Jos ei muusta syystä, niin ainakin kännykän näyttö näkyy silloin paremmin.
Kuvat: Olli Seppälä
Katso lisää kuvia Saksan kirkkopäiviltä. – Stuttgartin kirkkopäiville myytiin yli 133 000 osallistumislippua. Lisäksi paikallinen väki osallistui lukuisiin ilmaistilaisuuksiin. Kirkkopäivien päätösjumalanpalvelukseen osallistui 95 000 ihmistä.
Ilmoita asiavirheestä