Suomalainen helluntailiike elää vaihetta, jolloin seurakunnat eivät kasva. On tultu kauas 1970-luvun ja 1980-luvun alun Niilo Yli-Vainio -ilmiön ajoista, jolloin helluntailaisuuteen liityttiin suurin joukoin.
Kaikkien maamme suomenkielisten helluntaiseurakuntien – sekä Suomen Helluntaikirkkoon kuuluvien että itsenäisten seurakuntien – yhteenlaskettu jäsenmäärä oli viime vuonna 45 256 kastettua jäsentä. Tälle tasolle kasvussa päästiin jo 1990-luvun alkupuolella. Kasteita helluntaiseurakunnissa oli viime vuonna 624. Vuonna 1995 niitä oli toista tuhatta.
Globaalisti helluntailaisuus kasvaa edelleen voimakkaasti. Mistä kasvun pysähtyminen Suomen helluntaiseurakunnissa johtuu? Tilanne on suomalaisessa helluntailaisuudessa uusi, kertoo Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja, pastori Esko Matikainen.
– Meillä on nyt ollut kaksi pienentymisen vuotta. Sitä ennen jäsenmäärä oli monta vuosikymmentä stabiili, Matikainen sanoo.
Matikaisen mukaan helluntaiseurakunnat hiljalleen kasvavat edelleen Suomen kasvukeskuksissa, mutta isossa kuvassa kirkkoon liittymistä on viime vuosina ollut vähemmän kuin poistumista.
– Muuttotappioalueilla seurakuntamme pienenevät tällä hetkellä kovaa vauhtia. Ihmiset ikääntyvät, heitä muuttaa ja kuolee pois.
Matikaista mietityttää erityisesti se, miksi paljon Suomea yhteiskuntina muistuttavissa Ruotsissa ja Norjassa helluntaiseurakuntien uusin kehitys on ollut toisenlaista.
– Olemme kyselleet, johtuuko se rakenteista vai persoonista. Vai toimiiko Pyhä Henki nyt vain siellä, mutta ei meillä?
Seurakunnan kasvu on olennainen osa helluntailaista teologiaa. Matikaisen mukaan helluntailiike näyttäytyy Ruotsissa ja Norjassa myös Suomea nuorekkaampana.
– Me emme ole sukupolvien muuttuessa onnistuneet olemaan kaikkien kirkko. Voi olla, että nuoremmille nykyhelluntailaisuus ei tunnu niin kotoisalta. Jotenkin emme nyt puhuttele sitä ryhmää.
Joissakin helluntaiseurakunnissa tehdään hyvää nuorisotyötä, ja Matikaisen mukaan se näkyy. Mutta toisista nuorisotyö puuttuu jopa kokonaan.
Helluntailaisuus on yhä useammin kodinperintöä. Tälläkin voi olla jotakin merkitystä pysähtymisessä, vaikka kääntymiskokemuksen puuttuminen ei enää olekaan liikkeessä ongelma.
Suurin syyllinen muutokseen on Matikaisen mielestä ajan henki. Seurakunnista erotaan helpommin kuin ennen.
– Yleinen ilmapiiri meilläkin vaikuttaa. Joku eroava voi tietysti ajatella, että palataan sitten joskus. Teologisesti lähteminen ei meillä ole edes väärin, jos henkilökohtainen usko on ”väljähtynyt”. Tarkoitus ei ole kuulua seurakuntaan vain tradition vuoksi.
Varjopuoli ovat Matikaisen mukaan hätiköidyt lähtöpäätökset. Hengellinen kulttuuri painottuu hänen mielestään liikaa toiminnan ja aktiivisuuden korostamiseen.
– Jos ei ole pariin vuoteen ollut aktiivisesti mukana, ei sen vuoksi tarvitse lähteä. Emme ehkä ole aktiivisuutta painottaessamme onnistuneet sanomaan samalla, että tulkaa tänne ja levätkää, Esko Matikainen sanoo.
Suomessa kulttuuri ei tällä hetkellä suosi kristinuskoa
Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila arvioi, että isossa kuvassa helluntailaisuuden menestys kytkeytyi myös kylmän sodan vuosikymmeniin ja aikakauden henkiseen tilanteeseen.
– Oli ateistinen Neuvostoliitto, oli monenlaisia profetioita. Odotettiin suuria herätyksiä. Ajallinen konteksti houkutteli perimmäisten kysymyksien ääreen, Knuutila pohdiskelee.
Knuutilan mukaan luterilainen kirkko koettiin tuolloin kuten nykyäänkin helposti osaksi valtajärjestelmää. Helluntailaisuus taas tarjosi raikkaita piirteitä.
– Mutta silloin liikkeeseen tullut joukko on nyt jäänyt tai jäämässä pois. Nykytodellisuutta Suomessa on kristinuskolle välinpitämätön tai jopa kielteinen ilmapiiri. Elintasokin on noussut. Asia ei enää houkuttele kuten ennen.
Ruotsin ja Norjan tilanteessa helluntailaisuutta saattaa Knuutilan mukaan hyödyttää se, että luterilaiset valtakirkot on vasta hiljattain irrotettu valtiosta. Helluntailaisuus koetaan ehkä hyvin selkeäksi vaihtoehdoksi.
Oma ongelmansa voi olla nykyajan korostettu rationaalisuus.
– Helluntailaisuus taas on ehkä vetänyt puoleensa ihmisiä, jotka suhtautuvat elämään ja uskoon pikemminkin tunteella.
Tärkeimmäksi syyksi myös helluntailaisten tilanteeseen Suomessa Knuutila arvioi kuitenkin sen, että Suomessa kulttuuri ei tällä hetkellä suosi kristinuskoa. Lisäksi valtakirkkoon tyytymättömille on myös muita vaihtoehtoja kuin kääntymissuuntina hiipuneet ortodoksisuus ja helluntailaisuus.
– Uskonnollista tarjontaa riittää. Helluntailaiset ovat myös jakautuneita, mikä osaltaan ajaa sieltä pois, Jyrki Knuutila sanoo.
Kuva: Olli Seppälä. Helsingin Saalem-seurakunta.
Lue myös:
Helluntaikirkon johtaja: Seurakunnissamme on asioita, jotka täyttävät vainon tunnusmerkit
Hidas kasvu jatkuu – viisi uutta seurakuntaa liittyi Helluntaikirkkoon
Kirkkokunnan uusi johtaja: ”Seurakuntien kiinnostus liittyä Helluntakirkkoon on lisääntynyt”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.