Petroskoissa koolla oleva suomalais-ugrilainen pappeinkokous keskusteli eilen torstaina teemasta ”luterilainen ja ekumeeninen”. Aihetta lähestyivät omista näkökulmistaan kaikki viisi koolla olevaa kirkkoa.
Suomen kirkon puheenvuoron piti kirkon ulkoasiain osaston johtava asiantuntija Tomi Karttunen. Hän muistutti luterilaisuuden olevan lähtökohtaisesti ekumeenista: reformaatio halusi vain kiinnittää huomiota epäkohtiin, ei tuoda kirkkoon mitään kristillisen perinteen ohittavia uutuuksia.
Viime vuosikymmenien suomalaiseen kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyen Karttunen totesi, että Suomessa tullaan kehityksessä hieman jälkijunassa Yhdysvaltoihin ja Keski-Eurooppaan verrattuna.
– Voi sanoa, että olemme menettämässä tajun historian merkityksestä ja opetuksesta sekä tähän kytkeytyvää kulttuuri- ja sivistyshistoriallista pääomaa. 2010-luvulla etenkin kysymys homoseksuaalisuudesta on jakanut kirkkoja – maailmalla ja Suomessa. Tämä kaikki on herättänyt myös omia vastareaktioitaan, mistä esimerkiksi yleiseurooppalainen nationalismin ja osin myös uuskonservatiivisuuden aalto kertoo, Karttunen pohdiskeli.
Karttunen löi esityksessään pöytään myös Suomen kirkon ekumeenisen toimintalinjauksen periaatteet:
1) Kirkko on olemukseltaan maailmanlaaja, se ei rajoitu kansallisuuksiin tai kirkkokuntiin.
2) Kirkolla on tehtävä maailmassa, kirkko ei ole itseään varten. Tehtävä on monimuotoinen.
3) Kirkon tehtävä on luonteeltaan palveleva ja todistava. Sen ytimessä on evankeliumi ja siitä nousevat yhteyden rakentaminen, vieraanvaraisuus, jakaminen ja oikeudenmukaisuus.
4) Kirkolla on aktiivinen rooli uskontojen ja katsomusten välisessä dialogissa.
5) Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on Suomessa erityinen vastuu enemmistökirkkona.
Karttunen korosti myös sitä, että Suomessa ekumeenisen toiminnan näkyvin foorumi on Suomen ekumeeninen neuvosto.
Inkerin kirkon linjaukset herättivät kovan keskustelun
Homoseksuaalisuus todella jakaa kirkkoja. Tämä kävi ilmi myös konferenssin toisena päivänä Inkerin kirkon tiukkasävyisestä esityksestä, jossa Kelton koulutuskeskuksen rehtori Ivan Laptev alleviivasi kirkkonsa yhtä teesiä: Inkerin kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle. Laptevin esityksessä homoseksuaalisuuden kritiikki sai varsin suuren sijan.
Laptevin mukaan kirkon ei pidä hyväksyä syntiä. Syntisten palveleminen ei tarkoita heidän elämäntapansa hyväksymistä. Inkerin kirkko ottaa Laptevin mukaan vastaan kaikenlaisia ihmisiä, esimerkiksi huumeidenkäyttäjiä.
– Ei kuitenkaan siksi, että hyväksyisimme heidän elämäntapansa vaan siksi, että he vapautuisivat, Laptev vertasi.
Hän muistutti Inkerin kirkon vuonna 2015 antamasta perhettä koskevasta julistuksesta. Linja on Laptevin mukaan selvä: avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto.
– Inkerin kirkon näkökulmasta homoseksuaalisuus ei eroa muusta synnistä. Kysymys on Jumalan tahdon rikkomisesta, Laptev korosti.
Hän muistutti vielä, että ekumeenisissa suhteissa ei pidä tehdä kompromisseja. Kristuksen rukous Johanneksen evankeliumissa on kutsu ykseyteen, mutta se ei tarkoita näennäistä ykseyttä.
Kritiikki ei tarkoita selän kääntämistä ekumeeniselle yhteydelle.
– Inkerin kirkko haluaa kyllä tehdä yhteistyötä toisten kirkkojen kanssa, esimerkiksi sosiaalisissa kysymyksissä. Mutta me emme ole valmiita luopumaan periaatteistamme, Laptev totesi.
Inkerin kirkon esitelmästä kehkeytyi kokouksessa vilkas ja kriittinen keskustelu. Tomi Karttunen muistutti Inkerin kirkolle osoitetussa kysymyksessään, että Inkerin kirkon korostama ”Yksin Raamattu” -periaate kuuluu teologisesti Martti Lutherilla yhteen myös ”Yksin Kristus” -periaatteen kanssa.
– Ellei jälkimmäinen liity edelliseen, se jää vain lain saarnan tasolle, Karttunen problematisoi.
Keskusteluun osallistui myös piispa Aarre Kuukauppi, joka ei nähnyt asiassa kyseistä ristiriitaa. Kuukauppi puolusti myös uskonpuhdistus-sanan käyttöä.
– Tämä johtuu siitä, että nykyisin luterilainen kirkko itse tarvitsee uskonpuhdistusta, Kuukauppi sanoi.
Mitä on kirkko ja nationalismi?
Keskustelussa kosketeltiin myös kirkon ja nationalismin suhdetta. Inkerin kirkko on korostanut hyviä suhteitaan Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Myös inkeriläisissä puheenvuoroissa kuuluu toisinaan hieman ortodoksiseen tyyliin ajatus Venäjästä omana erillisenä, pyhänä maailmanaan.
Yleisökysymyksessä tiedusteltiin Inkerin kirkolta, allekirjoittaako se venäläisortodoksisen ja kansallismielisen, maailman pelastavan ”Pyhän Venäjän” ajatuksen? Venäjällä sen avulla rakennetaan nykyisin uutta itsetuntoa ja samalla arvioidaan kriittisesti länsimaita.
Piispa Kuukauppi vastasi kysymykseen.
– Ei ole sellaista vaaraa, että me Inkerin kirkossa osallistuisimme Venäjän ylistämiseen, siis siihen, että Venäjällä olisi erityinen tehtävä. Sitäkin ajatusta tässä maassa kyllä kuulee, Kuukauppi sanoi.
Inkerin kirkon tehtävä on Kuukaupin mukaan julistaa evankeliumia.
– Meidän on luotava sellainen kirkko, jossa on avoin ilmapiiri ihmisten kesken ja hyvä olla, Aarre Kuukauppi linjasi.
Yleisökeskustelussa todettiin tämän näkemyksen palauttavan keskustelua takaisin ytimeen. Homoseksuaalisuus ei voi olla kirkkojen keskustelun ainoa asia.
– Kirkkoina me kutsumme ihmisiä. Emme leimaa toisia kirkkoja vaan olemme ekumeenisesti luterilaisia, vastuullisia kristittyjä ja rakennamme yhteyttä, kirkon ulkoasiain osaston teologinen asiantuntija Ari Ojell totesi keskustelun päättyessä.
13. suomalais-ugrilainen pappeinkokous päättyy Petroskoissa tänään perjantaina. Viikonlopun aikana ulkomaiset vieraat jakautuvat pienissä ryhmissä seurakuntavierailuihin Inkerin kirkon seurakunnissa Karjalan tasavallan ja Inkerin alueelle.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Suomensukuiset luterilaiset koolla Petroskoissa – avajaisissa kritiikkiä sisarkirkoille
Ilmoita asiavirheestä