Hiippakunnan pinta-alaa ajatellen Inkerin kirkon tulevalla piispalla Ivan Laptevilla lienee luterilaisen maailman suurin työmaa. Siihen kuuluu periaatteessa koko Venäjä, joka on alaltaan maailman suurin valtio: 17 miljoonaa neliökilometriä Itämereltä Tyynellemerelle ja Jäämereltä Kaspianmerelle.
”Inkerin kirkko on monikansallinen, yli 400-vuotias koko Venäjän federaation alueella toimiva luterilainen kirkko” lukee esimerkiksi Inkerin kirkon nettiportaalin suomenkielisen sivuston alussa.
Todellisuudessa Inkerin kirkon vajaat sata seurakuntaa tai sellaisen esiastetta keskittyvät suunnattomalla alueella muutamille seuduille: varsinkin Pietarin ympäristöön, Itä-Karjalaan ja Volgan varsille. Lisäksi on lukuisia pitkien matkojen päässä muista seurakunnista olevia yksittäisiä seurakuntia.
Mutta kirkon piispalle ja papistolle kertyy tehtävien hoidossa silti suomalaisen mittapuun mukaan käsittämättömän paljon ajo-, juna- ja lentokilometrejä. Kirkko on jaettu hallinnollisesti seitsemään rovastikuntaan, jotka nekin ovat alaltaan hyvin laajoja.
Yhteydenpito seurakuntien ja papiston kesken on nettiaikanakin Venäjän mittasuhteista johtuen hieman haasteellista. Tiettyjä rutiineja on kuitenkin luotu.
– Jokaisessa rovastikunnassa on yleensä viikoittain internetin kautta skype-kokous pastorien, diakonien ja lääninrovastin kesken, Laptev kertoo.
Lisäksi kaikki lääninrovastit saapuvat joka toinen kuukausi Pietariin. Siellä kokoontuvat myös piispanneuvosto ja kirkon strategiatyöryhmä.
– Esimerkiksi Siperiasta osallistujat saapuvat yleensä lentäen.
Lisäksi kerran kahdessa vuodessa on kaikkien pappien ja diakonien tapaaminen Inkerin kirkon koulutuskeskuksessa Keltossa.
Eroavaisuudet virkakäsityksessä eivät estä yhteistyötä kirkkojen välillä
Vaikka Inkerin kirkon jäsenmäärä on suhteellisen vähäinen, Venäjän laajuudesta johtuen on kirkossa joskus väläytetty ajatusta toisen hiippakunnan perustamisesta.
– Olemme keskustelleet siitä strategiatyöryhmässä, mutta synodi ei ole vielä tehnyt aloitetta. Katsotaan, mitä haasteita kirkko kohtaa tulevaisuudessa.
Yksi Inkerin kirkon haasteista on oleva ekumeeninen yhteistyö toisten luterilaisten kirkkojen kanssa. Kuten tunnettua, Inkerin kirkko torjuu naisten vihkimisen papeiksi
Tämä on vaikuttanut jonkin verran esimerkiksi Venäjän saksalaistausteisen luterilaisen kirkon (ELKRAS) ja Suomen kirkon kanssa tehtävään yhteistyöhön.
– Suhteessa ELKRASiin meillä on yhteistoimintaa esimerkiksi diakoniatyössä. On silti teologisia asioita, joissa olemme kirkkoina eri mieltä. Naisten pappeus ei ole ainoa sellainen asia.
Kirkkojen väliset suhteet ovat Laptevin mukaan hyvin tärkeitä Inkerin kirkolle. Erityisesti ystävyysseurakuntatyö Suomen suuntaan on merkittävää.
Miten tuleva piispa rohkaisisi nuoria suomalaisia pappeja – myös naisia – tutustumaan ja vierailemaan Inkerin kirkossa? Laptev kehottaa kiinnostuneita suomalaisia perehtymään Inkerin historiaan ja nykytilanteeseen, sekä Inkerin kirkkoon.
– Ystävyysseurakuntatyön pitäisi merkitä yhteistoimintaa ja tietysti seurakuntavierailuja. Kutsumme kaikkia käymään meillä. Meillä on oma selkeä virkakäsityksemme, mutta tämä ei tarkoita, ettei meillä voisi vierailla. Tervetuloa! Ivan Laptev sanoo.
Ivan Laptev vihitään Inkerin kirkon piispaksi Pietarissa 9. helmikuuta.
Lue 10.1. ilmestyvästä Kotimaasta, miten Ivan Laptev arvioi mahdollisuuksia vihkiä lisää suomalaisia teologeja Inkerin kirkon papeiksi.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Inkerin kirkon uusi piispa on evankelioiva herätyskristitty ja suomalaisille vielä vieras
Inkerin kirkon uusi piispa on Ivan Laptev
Ilmoita asiavirheestä