Viime päivien uutiset heikoimmassa kunnossa olevien vanhusten huonosta hoidosta hoivapalveluyksiköissä eivät yllätä pitkän linjan vanhustenhoidon asiantuntijaa, geriatrian professori emeritus Jaakko Valvannetta. Hän kertoo törmänneensä vastaaviin ongelmiin jo vuosina 2004–2009 toimiessaan Espoon kaupungin vanhuspalvelujen johtajana.
– On surullista, että kaikkialla Suomessa ei edelleenkään kilvoitella hyvällä hoidon laadulla eikä ole selkeästi sovittuja mittareita sen tarkkailemiseen, Valvanne sanoo.
– Epäkohdat pitää korjata, mutta pelkkä pinnan puhdistus ei nyt riitä. Suuri huoleni on, että asia pelkistetään kysymykseksi hoitajamitoituksesta. Se on tärkeä mutta aivan liian yksipuolinen näkökulma.
Valvanteen mukaan hyvä hoito riippuu ennen kaikkea hoitohenkilökunnan ammattitaidosta, hyvästä johtamisesta ja yhteiskunnallisesta asenneilmastosta. Terveydenhuollossa tarvitaan kokonaisvaltaista toimintakulttuurin uudistamista.
”Kun toimintakyky heikkenee, pitää selvittää, mikä ihmistä vaivaa”
Asiantuntevassa hoidossa on olennaisinta kuunnella vanhuksia ja heidän toiveitaan sekä selvittää piilevät sairaudet, joita hoitamalla iäkkäänkin ihmisen toimintakyky voi parantua. Esimerkiksi vajaaravitsemus on Valvanteen mukaan hämmästyttävän yleinen syy vanhusten huonoon vointiin.
– Kun ihmisen toimintakyky heikentyy, ensimmäinen kysymys ei saisi olla, mihin hänet siirretään. Ihan ensiksi pitää selvittää, mikä häntä vaivaa. Se ei ole aina iäkkäiden kohdalla helppoa, mutta hyvä koulutus ja kokemus auttavat.
Olennaista on Valvanteen mukaan säilyttää ihmisen liikuntakykyä niin pitkälle kuin mahdollista. Hyvissä hoitoyksiköissä vanhuksia ei makuuteta vuoteissa eikä sidota liikkumattomiksi ylivarovaisuuden vuoksi myöskään pyörätuoliin, jolloin loppukin lihasvoima katoaa.
– Pitää uskoa ja ymmärtää, että myös vuoteessa olevalla on voimavaroja ja lahjoja, jotka on mahdollista saada käyttöön ammattitaitoisella hoivalla. Olen hyvin vaikuttunut kinestetiikasta. Se on hoitofilosofia, jossa ihmisen jäljellä oleva toimintakyky saadaan käyttöön lempeästi, luonnonmukaisesti ja hänen ehdoillaan.
”Organisaatio on toissijainen asia, olennaista on hoitotyön arki”
Hyvällä, määrätietoisella johtamisella voidaan saada ihmeitä aikaan. Jaakko Valvanteen mukaan Lappeenrannan seudulla toimiva Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) on erinomainen esimerkki siitä, miten laadukkaassa vanhustenhoidossa voidaan onnistua.
– Eksotea on johdettu hyvin jo 20 vuotta. Siellä on asetettu korkeita, kunnianhimoisia tavoitteita ja toisaalta tiivistetty päämäärä kahteen sanaan, jotka jokaisen työntekijän on kaikilla tasoilla helppo pitää mielessä: toimintakykyisenä kotona.
Eksoten alueella jokainen työntekijä pyrkii Valvanteen mukaan tavoitteeseen joka päivä ja onnistumista mitataan ja seurataan tarkasti. Pitkäaikaishoidossa olevien määrä on vähentynyt merkittävästi ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan työasenteen vuoksi, Valvanne sanoo. Niinpä huonokuntoisimpien hoitoon on käytettävissä enemmän resursseja.
– Tarvitaan siis koko toimintajärjestelmän muuttamista. Jos halutaan erilaisia tuloksia kuin ennen, täytyy toimia eri tavoin kuin ennen. Tähän ei tarvita soteuudistusta. Organisaatio on toissijainen asia. Olennaista on, miten toimitaan joka päivä hoitotyön arjessa.
Erinomaiseksi esimerkiksi Valvanne nostaa myös Sastamalassa toimivan hoivakoti Anninpirtin, jonka muistisairaiden yksikössä perustettiin asukkaiden ja henkilökunnan yhteinen kuoro. Kuoro esiintyi esimerkiksi Tyrvään kirkossa ja keräsi rahaa Uudelle lastensairaalalle. Erityisten haastaviksi hoidettaviksi usein koetut muistisairaat pääsivät osallistumaan ja tekemään hyvää muille.
”Neuvottelut palveluntuottajien kanssa lähtivät säästötavoitteista, eivät vanhusten parhaasta”
Kyse on myös asenteista, politiikasta ja rahasta. Jaakko Valvanne muistelee hyvin ahdistavina neuvotteluja, joita hän vanhuspalveluiden johtajana kävi yksityisten palveluntuottajien kanssa.
– Espoolaiset kuntapäättäjät linjasivat, että vanhusten tehostettuun hoivaan ei saa käyttää yhtään lisää rahaa, vaikka hoivaa tarvitsevien määrä lisääntyi ja työntekijöiden palkat nousivat työehtosopimusten mukaisesti. Neuvottelut eivät lähteneet vanhusten parhaasta vaan säästötavoitteista.
– Kyllä siinä ajettiin palveluntuottajatkin ahtaalle, kun heidän olisi pitänyt tuottaa laadukasta hoitoa yhä useammalle yhä halvemmalla. Eivät hoitokodit pahuuttaan minimoineet henkilöstöä, Valvanne sanoo.
Hän kertoo olleensa huonossa maineessa ja saaneensa päättäjät kimppuunsa, jos vanhustenhoidon budjetti pakon edessä ylittyi.
– Lopulta lähdin virasta, kun talous meni aina etiikan edelle.
Miten omaisen sitten pitäisi toimia, jos hän havaitsee, että oma läheinen ei saa riittävän hyvää hoitoa hoitokodissa. Jaakko Valvanne vastaa pysähdyttävästi.
– Anoppini oli espoolaisessa kunnallisessa hoivakodissa eikä saanut mielestäni hyvää hoitoa. Olisin tehnyt asiasta valituksen vanhuspalveluiden johtajalle, ellen olisi sattunut olemaan itse tämä virkamies. Käytännössä mahdollisuuteni vaikuttaa yksittäisessä hoitokodissa olivat korkeana virkamiehenäkin kovin pienet.
Valvanne kuitenkin kehottaa omaisia käymään keskusteluja omahoitajan, osastonhoitajan ja yksikön johtajan kanssa niin, että myös hoidettava omainen on itse mukana näissä palavereissa.
– Iäkkäät eivät ole aina tottuneet kertomaan toiveistaan, mutta heitä pitäisi ehdottomasti kannustaa siihen. Heidän äänensä pitää saada kuuluviin, kun puhutaan heidän hyvästä hoidostaan. Joskus luulin geriatrina tietäväni, mikä on vanhuksille parasta. Olin väärässä.
Kuva: Hannele Valvanne. Jaakko Valvanne teki lumitöitä kotipihallaan Luhangassa tänään keskiviikkona.
Lue myös:
Kommentti: Vanhustenhoidon kauhistelun rinnalla kulkee kylmä ihanne eutanasiasta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.