Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin jäljellä olevat kaksi ehdokasta kohtasivat tuomiokapitulin ja Ylen järjestämässä vaalipaneelissa Turun tuomiokirkossa keskiviikkoiltana. Hiippakuntadekaani Mari Leppästä, 42, ja kirkkoherra Jouni Lehikoista, 59, haastatteli toimittaja Minna Rosvall.
Yleisö oli saanut lähettää paneeliin omia kysymyksiään. Tunnin mittaisessa keskustelussa käsiteltiin lähinnä muutamia yleistä mielenkiintoa herättäviä aiheita.
Vaalipaneeli on katsottavissa Yle Areenassa.
Illan keskustelussa Jouni Lehikoinen profiloitui leipäjonojen ihmisen rinnalla seisovana kansanmiehenä, joka kirkon kriiseissä tukeutuu evankeliumin kantavaan voimaan. Mari Leppänen puolestaan näyttäytyi asiantuntijana, joka etsii uusia tapoja tavoittaa kirkosta etääntyviä nuoria aikuisia.
Paneelin aluksi piispaehdokkaat korostivat sitä, että ovat vaalikampanjoinnin ohessa tutustuneet ja käyneet hyviä keskusteluja.
– Olen seniori, hän on juniori, Jouni Lehikoinen sanoi toimittajan tiedustellessa ehdokkaita erottavia tekijöitä.
Mari Leppänen puolestaan totesi, ettei heillä ikäeroa niin paljon ole, mutta toinen on mies ja toinen nainen.
Voimakkaat kannat joogaan
Keskustelua ei kuitenkaan pitkään tarvinnut käydä, kun näkemyseroja alkoi löytyä. Etenkin joogan mainitseminen väläytti tyyneyteen pyrkineissä ehdokkaissa jo hieman tiukkasanaisempaa keskustelua.
Kun Jouni Lehikoiselta kysyttiin, mitä hän ajattelee hiljaisuuden liikkeestä, hän totesi sen olevan itselleen vieraampi mutta joidenkin hengelliselle elämälle ja kasvulle hyvä asia.
– Ainoa asia, mitä hiljaisuuden liikkeessä vierastan, on joogajuttu, jota ollaan tuomassa kirkon seinien sisäpuolelle. Jooga ei kuulu kristilliseen perinteeseen, Lehikoinen totesi.
Hiljaisuuden ystävien puheenjohtaja Mari Leppänen puuttui heti puheeseen ja muistutti, että hiljaisuuden liikkeen juuret ulottuvat syvälle kristillisen kirkon historiaan.
– Hiljaisuuden liike on tuonut retriitit, hengellisen ohjauksen perinteen, korostaa luontohengellisyyttä ja pyhiinvaellustoimintaa ja muun muassa Hiljaisuuden joogaa. Nämä erilaiset muodot ovat sellaisia, jotka puhuttelevat monia nuoria naisia, monia etsijöitä ja niiden kautta ihmiset löytävät vanhan kristillisen rukousperinteen, Leppänen sanoi.
Hän korosti, ettei kirkolla ole varaa suhtautua kriittisesti ja väheksyen sellaiseen, mikä nuorille naisille on luonteva reitti oman jumalasuhteen vahvistamiseen.
Lehikoisen mielestä joogaa on kuitenkin vaarallista tuoda kirkkoon, koska se on kytköksissä hindulaisuuteen ja vaarana voi olla uskontojen sekoittuminen.
– Ei meillä ole kristillistä islamiakaan, hän totesi.
– Jooga on samanlainen käsite kuin esimerkiksi musiikki. On hengellistä musiikkia ja klassista musiikkia. Sitä voi lähestyä eri tavoista käsin. Jos se ei ole itselle tuttua, ei ehkä kannata maalata siitä kuvaa, joka ei perustu totuuteen. Suosittelen tutustumaan siihen vähän paremmin, Leppänen vastasi.
Sateenkaariparien vihkimiseen kaivattiin ratkaisua
Kirkkoa raastavaan kysymykseen sateenkaariparien vihkimisestä kirkossa ehdokkaat koettivat vastata sovinnollisesti. Leppänen painotti kompromissin tarvetta ja Lehikoinen taas sitä, ettei kysymys ole hänen kärkiteemansa vaalissa.
Leppänen totesi olevansa piispojen kannalla siinä, että asiaan on etsittävä ratkaisu ja piti kestämättömänä sitä, että eri hiippakunnissa seurakuntalaisia ja työntekijöitä kohdellaan eri tavoin.
– Henkilökohtaisesti toivoisin, että kaikki parit, kun he sitä pyytävät, voisivat tulla vihityksi kirkossa. Mutta tiedän hyvin, että tällä hetkellä täytyy oman mielipiteen lisäksi kysyä sitä, mikä on yhdessä mahdollista. On hyväksyttävä se, että tällä hetkellä kirkossa on Raamattuun ja teologisesti perusteltaessa kaksi erilaista näkemystä, Leppänen sanoi.
Lehikoinen puolestaan totesi, että kirkolla on yksi avioliittokäsitys ja sen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde.
– Se on minun käsitykseni. Se ei ole minulle kärkiteema.
Lehikoinen piti kuitenkin rangaistusmentaliteettia vääränä tapana suhtautua tilanteeseen ja totesi, että keskustelua on käytävä ja kirkon on luotettava kirkolliskokouksen kykyyn päättää asiasta.
Miten piispa näkyy mediassa?
Keskustelussa ehdokkailta tiedusteltiin myös heidän toimintamalliaan median kanssa. Tulisiko avauksia median suhteen enemmän kuin kerran kuussa Turun Sanomissa? Olisivatko he somepiispoja?
Tässä kohdin kumpikin ehdokas etäännytti puheen omista mediataidoistaan ja alkoi pohtia asiaa piispan roolista käsin. Vastaamatta jäi, miten paljon avauksia tulisi ja tulisiko niitä somessa.
Kumpikin painotti, että mediassa oleminen ei ole itsetarkoitus, vaan piispalla on oltava sanottavaa.
Mari Leppänen piti kirkon näkymistä mediassa tärkeänä, koska suurimman osan suomalaisista kirkkosuhde rakentuu median kautta. Hänen mukaansa olennaista on se, miten luontevaksi piispa kokee mediassa esiintymisen. Leppänen korosti, että piispan on pystyttävä liittymään siihen, mikä puhuttaa ihmisiä.
– Kyse on ihmisten todellisuudesta.
Jouni Lehikoinen painotti sitä, että piispa ei saa olla harmaa, väritön ja mauton, vaan hänellä on oltava sanottavaa.
– On oltava katu-uskottavuutta ja hyvät mediasuhteet. Ennen kaikkea piispan pitää olla rohkea, aktiivinen hengellinen johtaja, joka on suunnannäyttäjä ja rohkaisija.
Se, millainen piispa Turun arkkihiippakuntaan saadaan, selviää, kun piispanvaalin toinen äänestyskierros käydään 3.12. Leppäsen ja Lehikoisen kesken. Sitä ennen he kohtaavat vielä vaalikeskustelussa Keski-Porin kirkossa 23.11.
Lue myös:
Mari Leppänen ja Jouni Lehikoinen jatkoon Turun arkkihiippakunnan piispanvaalissa
Mari Leppänen piispanvaalin toisesta kierroksesta: Toivon että keskiössä on ihminen, eivät rakenteet
Analyysi: Näin piispaehdokkaat esiintyivät ensimmäisessä kohtaamisessaan
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä