Katolinen kirkko on Suomessakin paistatellut jo pitkään lisääntyneen ekumeenisen kiinnostuksen loisteessa.
Katolista teologiaa ja muuta kirjallisuutta suomennetaan ja kirjoitetaan enemmän kuin ennen. Luterilaisen kansankirkon ekumeniassa etsitään entistä uutterammin tietä Roomaan ja ehtoollisyhteyteen katolisen kirkon kanssa. Luterilaisia teologeja on kääntynyt katolilaisiksi.
Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen tunnistaa ilmiön. Asian taustalla on hänen mielestään monia syitä.
– Katolisella kirkolla on viime vuosina ollut hyvä tapa tulla mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan. On suomalaissyntyinen piispa ja myös suomalaisia pappeja. Kirkolla on paljon myönteistä kulttuurivaikutusta, Saarinen sanoo.
Hän muistuttaa, että katolinen kirkko on valtavan suuri. Yli puolet maailman kristityistä on katolilaisia. Nykyään jokaisen kirkon on mietittävä suhteiden järjestämistä Roomaan.
***
Saarinen hahmottaa asiaa myös tähtitieteestä otetulla vertauksella.
– Kielikuva ei kaikilta osin toimi, mutta jos katolinen kirkko olisi aurinko, muut kirkot kiertävät sitä planeettoina. Keskuksen vetovoima on pysyvä.
Ekumeenikkona Saarinen arvioi, että keskuksen strategiana ei enää ole se, että kaikki planeetat syöksyisivät keskukseen ja sulautuisivat siihen. Muiden kirkkojen etu taas ei ole irrota vetovoimasta.
Joku protestanttinen kirkko voisi Saarisen mukaan ajatella, että myös katolisen kirkon pitäisi olla yksi planeetoista ja tulla nykyistä enemmän vastaan ekumeniassa. Mutta niin asia vaan ei ole: katolisen kirkon vaikutuksen vuoksi epäsymmetria on pysyvä.
Ekumeniassa Saarinen näkee mahdollisuuksia tällaiseen ”aurinkokunnan kommuunioon”.
– Olisi vuorovaikutussuhde. Yhtäältä planeetat eivät murskaudu aurinkoon, mutta eivät ne singahda tyhjyyteenkään. Vielä Seppo A. Teinonen ajatteli niin, että muiden kirkkojen pitäisi sulautua keskukseen, mutta nykyisin ekumeniassa myönnetään, että kirkot ovat erikokoisia ja eri paikoissa, Saarinen sanoo.
Suomen luterilaisen kirkon ekumeniassa Roomalla voi Saarisen mukaan olla kenties hieman kirkkopoliittistakin merkitystä. Katolinen kirkko on keskus, johon kirkot vertaavat itseään.
– Piispat joutuvat tasapainoilemaan liberaalin ja konservatiivisen kristillisyyden välissä. Jos halutaan painottaa perinteistä ja hidastaa muutosnopeutta älyllisesti kestävällä tavalla, voidaan sanoa, että ei näin nopeasti: ekumenia katolisen kirkon kanssa osoittaa, missä kirkkojen globaali syke oikeasti menee, Saarinen arvioi.
Saarinen on huomannut, että myös nuoria opiskelijoita on siirtynyt katoliseen kirkkoon.
– Taustalla voi olla jotakin sellaista, että henkilö, joka kannattaa perinteistä kristinuskoa ja vanhanaikaisia arvoja, löytää niitä katolisuudesta. Ennen vanhaan jonkun herätysliikkeen tarjonta riitti, mutta korkeasti koulutetussa yhteiskunnassa on selvää, että katolisen kirkon traditio on tuhat kertaa rikkaampi.
Tutustuessaan katolisiin teksteihin nuoret havaitsevat Saarisen mukaan niiden intellektuaalisen rikkauden ja monipuolisuuden.
– Niissä voi olla vetovoimaa. Moni huomaa, että kaikki viisaus ei ole Suomen teologisessa instituutissa tai Kansanlähetyksessä Ryttylässä.
***
Yksi katolisen kirkon suosion syy on paavi Franciscus. Tämä on erikoista, sillä monessa mielessä hän on äärikonservatiivinen. Hän vastustaa naispappeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja aborttia. Hänen mielipiteillään päädytään Suomen luterilaisessa kirkossa marginaaliin tai käräjille.
– Tässä ei ole olennaista se, missä ääripäiden välisessä kohdassa Franciscus on, vaan liikkeen suunta. Hän painottaa etelää, ei Eurooppaa. Hän on varovasti esittänyt, että moraalissa voitaisiin mennä vähän liberaalimpaan suuntaan: esimerkiksi ehkäisyyn, selibaattiin sekä eronneiden ehtoolliselle pääsemiseen voitaisiin suhtautua vähän lempeämmin.
Tämä viesti liikkeen suunnasta kuullaan Saarisen mukaan maailmalla vapaamielisyytenä, vaikka paavi ei olekaan ensyklikoissaan dramaattisesti mitään muuttanut.
– Mutta kyllä Franciscus pyrkii oikeasti uudistuksiin.
Erikoista kyllä, ekumeniassa Franciscusta eivät näytä häiritsevän monien luterilaisten kirkkojen toteuttamat naispappeus tai samaa sukupuolta olevien avioliitot. Saarinen on huomannut asian.
– On merkille pantavaa, että kun Venäjän ortodoksinen kirkko on katkonut suhteitaan Ruotsin kirkkoon, Lundissa vuonna 2016 käydessään Franciscus ei pahastunut Ruotsin kirkon avioliittoteologiasta. Uppsalan arkkipiispaa Antje Jackélenia hän kohteli arvostavasti Ruotsin kirkon priimaksena.
Kuva: Olli Seppälä. Katolisen Pyhän Henrikin katedraalin messu Helsingissä.
Lue myös:
Teologian tohtori Pauli Annala liittyi katoliseen kirkkoon
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä