Tuomiokapitulilla on oikeus rangaista samaa sukupuolta olevan parin vihkinyttä pappia, korkein hallinto-oikeus linjaa tuoreessa päätöksessään. Ratkaisullaan KHO kumoaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden kesällä 2019 antaman päätöksen. Hallinto-oikeus kumosi tuolloisessa päätöksessään Oulun tuomiokapitulin vuonna 2017 Árpád Kovácsille antaman kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään sillä, että kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen ei ole lisätty säännöstä vihittävän pariskunnan sukupuolesta.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus äänesti päätöksestä äänin 2–1. Oulun tuomiokapituli vei asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
KHO:n nyt antama päätös syntyi äänin 4–1 ja tarkoittaa, että Oulun tuomiokapitulin Kovácsille antama rangaistus jää voimaan.
Korkein hallinto-oikeus mainitsee päätöksensä perusteluissa, että tuomiokapitulin toimivalta antaa kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu varoitus kohdistuu kaikkiin pappisvihkimyksen saaneisiin, pappisvirassa oleviin pappeihin. Kapitulin antama rangaistus eli hallinnollinen seuraamus koskee siis pappisviran hoitamista, eikä kyse ole virkamiesoikeudellisesta seuraamuksesta, johon kirkkolaki myös antaisi mahdollisuuden.
”Nykytilan vahvistamiseksi ei tarvita erillistä päätöstä”
KHO toteaa oikeudellisena arvionaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on miehen ja naisen välinen, samoin kirkon vihkimistä koskeva säännöstö, eikä käsitystä ole uuden avioliittolain vuoksi muutettu. KHO:n mukaan asia ei ole ollut hallinto-oikeuden päätöksessä mainitulla tavalla epäselvä tai sääntelemätön.
KHO toteaa myös, että hallinto-oikeuden päätöksestä voi syntyä ongelmallinen mielikuva, että kirkon uskonnonvapautensa puitteissa ylläpitämät vakiintuneet teologiset ja opilliset käsitykset olisivat maallisen tuomioistuimen vaikutettavissa.
Korkeimman hallinto-oikeuden linja on, että kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen tai muuttaminen edellyttäisi kirkolliskokouksen nimenomaista päätöstä. Nykytilan vahvistamiseksi ei sen sijaan tarvita erillistä päätöstä.
KHO: Uskonnollisten yhdyskuntien oikeuksiin ei haluttu puuttua
Korkein hallinto-oikeus viittaa myös piispainkokouksen selontekoon vuodelta 2016. Siinä todetaan, että avioliittolain muutos ei vaikuta papin oikeuteen vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Samassa selonteossa sanotaan, että papin vihkiessä kirkolliseen avioliittoon hänen velvollisuutenaan on toimittaa vihkiminen kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan määräysten mukaan.
KHO:n päätöksessä muistutetaan myös, että uuden avioliittolain muutoksen esitöissä oli korostettu, ettei muutoksella ollut tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Tämä oikeus palautuu viime kädessä perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnolliseen yhdistymisvapauteen, johon sisältyy myös uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia.
Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on siten itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.
Eriävä mielipide: Kyseessä ei ole pappisviran ydinalueella tapahtunut rikkomus
KHO:n päätökseen liittyy oikeusneuvos Janne Aerin eriävä mielipide.
Aerin mukaan kirjallisen varoituksen antamista puoltaa se, että varoituksen saanut on toiminut harkitusti kirkon ohjeistuksen vastaisesti.
”Toisaalta vaikka kirkon avioliittokäsitystä ja ohjeistusta ei ole virallisesti muutettu, kysymys samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimisestä on herättänyt keskustelua kirkon piirissä. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimisen suhteesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppiin on erisuuntaisia käsityksiä. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden kirkollisen vihkiminen on kuitenkin hyväksytty muissa pohjoismaissa”, Aer toteaa eriävässä mielipiteessään.
Hänen mukaansa Kovácsin toimintaa ei voi pitää evankelis-luterilaisen virkakäsityksen vastaisena.
Asiassa ei Aerin mielestä ole kysymys pappisviran ydinalueella tapahtuneesta velvollisuuksien rikkomisesta.
”Tämän vuoksi ei ole perusteita katsoa, että pelkästään kirkon ohjeistuksen rikkominen yksittäisessä tapauksessa olisi riittävä syy kirjallisen varoituksen antamiseen. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden kirkollisen vihkimisen kiistanalaisuus huomioon ottaen pappisviran valvonnan tavoitteiden kannalta kirjallisella varoituksella puututaan A:n asemaan pappina enemmän kuin yksittäinen teko antaisi aihetta. Kirjallinen varoitus ei ole oikeassa suhteessa teon merkitykseen papin viran velvollisuuksien noudattamisen valvonnassa”, Aer kirjoittaa.
KHO:n päätöksen tekivät oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä oli Anne Rautiainen.
KHO:n päätös on luettavissa täällä.
Lue myös:
Piispat: Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu selkeyttää oikeudellista tilannetta
Kotimaa kysyi kaikkien piispojen kantaa avioliittoon – vastaukset paljastavat isot näkemyserot
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä