Veli-Pekka Lehtola toteaa, että kirkko ei ole ollut saamelaisten historiassa ”kolonialisteista suurin”, vaikka 1970- ja 80-luvun saamelaisradikaalit turvautuivatkin tuohon iskusanaan.
Kirkon myönteistä vaikutusta saamelaiskulttuuriin ovat edustaneet saamenkielisen virsi- ja muun kirjallisuuden kääntäminen sekä kiertäviin opettajiin perustuva kirkon katekeettalaitos, joka tarjosi saamelaisille opetusta saamen kielellä 250 vuoden ajan.
1900-luvun alussa saamenkielen vahvoihin puolustajiin lukeutuivat muun muassa Inarin kirkkoherra Lauri Itkonen sekä Oulun piispa Juho Koskimies, joka piti saamenkielisiä saarnoja ja käytti mahdollisesti ensimmäisenä ”saamelainen” -sanaa.
– Nämä olivat kuitenkin yksittäisiä aktiiveja. Lapissa papit tulivat ja menivät ja linja vaihteli sen mukaan, Lehtola sanoo.
Saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon alkoi 1600-luvulla varsin jyrkin ottein. Šamanismi kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla, miltei kaikki noitarummut hävitettiin ja joiku kiellettiin. Joiku torjuttiin myöhemmin jyrkästi myös lestadiolaisissa herätyksissä.
Professori Veli-Pekka Lehtolan mukaan kirkossa onkin elänyt vuosisatojen ajan kaksi linjaa: saamelaisten kieltä ja kulttuuria puolustava kulttuurisensitiivinen lähestymistapa sekä sulauttava näkemys, joka pyrki vähättelemään ja vaientamaan saamelaisen kulttuurin erilaisuutta.
– Viime vuosikymmeniin asti ongelmana oli johdonmukaisen saamelaisia tukevan linjan puuttuminen, Lehtola sanoo.
Professori Lehtola toivoo, että saamelaisyhteisö reagoi anteeksipyyntöön, jonka piispa Samuel Salmi esitti kirkon puolesta Oulun hiippakunnan ”Saamelaiset kirkossa” -seminaarissa.
Lue Piispa Salmi pyysi saamelaisilta anteeksi
Ilmoita asiavirheestä