Kahden, kolmen tapaamisen jälkeen alkaa nähdä, onko parilla mahdollisuuksia muutokseen, sanoo Ylivieskan seurakunnan perheneuvoja Seppo Viljamaa. Hän on järjestämässä Kokkolassa tällä viikolla pidettäviä Kirkon perheneuvonnan valtakunnallisia neuvottelupäiviä.
Viljamaa on valmistunut perheterapeutiksi vuonna 2000 ja työskennellyt kirkon perheneuvojana vuodesta 2008. Hän on myös pappi. Aiemmin hän työskenteli sairaalasielunhoitajana.
Millaisia ovat suomalaisten pariskuntien ja perheiden haasteet nyt?
– Uusperheissä ei ole itsestään selvää, että palaset loksahtaisivat kivuttomasti kohdalleen. Kestää aikansa, että aikuiset ja lapset löytävät paikkansa. Pikkulapsiperheet taas tarvitsisivat jaksamiseensa enemmän yhteiskunnan jokapäiväistä apua. Me perheneuvojat voimme auttaa vanhemmuuteen kasvamisessa. Ikääntyneille pareille seurakuntien perheneuvonta on ainoita paikkoja, joissa otetaan vastaan heidän solmunsa: sairaudet sekä suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin.
Millaiset parit voivat tulla seurakunnan perheneuvontaan?
– Kaikki parit. Niin kirkon jäsenet kuin kirkkoon kuulumattomat, niin samaa sukupuolta olevat kuin transsukupuolisetkin. Tein perheneuvonnan erikoistumiskoulutuksen lopputyöni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiakkuuksista. Minulle muodostui kuva, että kynnys tulla seurakuntien perheneuvontaan ei ole kovin korkea. Eniten vaikuttavat tuttavien kokemukset.
Mikä on avioliiton solmimisen merkitys parisuhteelle?
– Avioliitto ja rekisteröity parisuhde vahvistavat sitoutumista parisuhteeseen ja tuovat turvallisuutta sekä aikuisten että lasten elämään. Kun keskustellaan siitä, muuttiko avioliitto parisuhdetta, monet pitkäänkin yhdessä olleet kokevat sen tuoneen suhteeseen vakautta. Parisuhde on niin vaativa ihmissuhde, että siinä jos missä tarvitaan Jumalan siunauksen ja seurakunnan esirukouksen voimaa. Myös yhteiskunnalliset ja juridiset käytännöt antavat tukea.
Eroavatko parit liian helposti?
– Minusta liian helposti eroaminen on fraasi, joka ei pidä laisinkaan paikkaansa. Sekä avioliitto että avoliitto otetaan vakavasti. Monet haluavat katsoa kaikki kortit loppuun. Ihmiset ovat pyrkineet muutokseen pitkään jo ennen ammattiavun hakemista. Kahden, kolmen tapaamisen jälkeen alkaa nähdä, onko parilla muutokseen mahdollisuuksia. Yleisesti ottaen asiakkaat ovat nuorempia kuin aiemmin. Apua lähdetään hakemaan helpommin, osin seurakunnan muilla työaloilla tapahtuneiden kohtaamisten ansiosta.
Millaisia erityispiirteitä perheterapiassa on yksilöterapiaan verrattuna?
– Yksilöterapiassa, samoin kuin ystävyyssuhteissa, saadaan kuuntelijan jakamaton empatia. Pariterapiassa vuorovaikutussuhteita on useita, ja siinä mielessä se on paljastavampaa ja haastavampaa. Tapaamme kollegani kanssa pariskuntia myös työparina. Näissä tilanteissa pariskunnat ovat kokeneet tulleensa hyvin kuulluiksi.
Poikkeavatko parien haasteet toisistaan alueellisesti? Entä miten perheneuvonnan resurssit vaihtelevat eri puolilla Suomea?
– Erot haasteissa eivät ole merkittäviä, vaikka toki meillä Oulun hiippakunnan sisälläkin on vähän vaihtelua: Oulun kaltaisessa kasvukeskuksessa elävillä on erilaiset kysymykset kuin jokilaaksojen maanviljelijöillä. Siellä, missä perheasiain neuvottelukeskuksia on harvassa, matkat tapaamisiin ovat pitkiä. Toisaalta esimerkiksi meillä Keski-Pohjanmaalla ei tarvitse jonottaa yhtä kauan kuin etelämpänä, missä väkeä on enemmän. Sote-uudistus saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa paljonkin niihin seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksiin, joiden kanssa kunnat ovat tehneet ostopalvelusopimuksia.
Perheneuvonnan neuvottelupäivien otsikossa kysytään, miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa. Miksi päivien teema on tärkeä?
– Teeman taustalla on se, miksi ihmiset hurahtavat. Miten kunnollinen perheenäiti tai -isä voi äkillisesti rakastua, jättää perheensä ja tehdä näin läheisilleen pahaa? Kolmannet osapuolet ovat kärkipäässä parisuhteiden vaikeuksissa. Odotan, että alustukset ja luennot herättävät keskustelua ja haastavat meitä työssä.
Kuva: Eveliina Pylväs
Ilmoita asiavirheestä