Suomen ev.lut. kirkko on saanut piiriinsä uuden tasa-arvo- ja sukupuolikysymysten kautta profiloituvan kirkkopoliittisen liikkeen Feministinen kirkko. Vastineessaan (12.9.) piispainkokouksen selontekoon (31.8.) liike vaatii kirkon johdolta toimia syrjivien rakenteiden purkamiseksi. Tällaisena pidetään kirkon käsitystä avioliitosta.
On ymmärrettävää, että sukupuolikysymys kuohuttaa tunteita sitä enemmän, mitä syvemmin on itse haavoittunut tällä elämän alueella. Kristillistä ihmiskäsitystä tulee kuitenkin käsitellä kokonaisuutena, jotta kysymys asettuu oikeisiin raameihin. Liikkeen mukaan kirkko suo siunauksen vain tietynlaista identiteettiä edustaville kristityille. Tämä ei pidä paikkaansa.
Kristillinen kaste, jossa Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet ja armo lahjoitetaan, kuuluu nimittäin kaikille. Siinä vaiheessa, kun lapsi voi saada kasteen, hänellä ei ole vielä minkäänlaista sukupuoli-identiteettiä sen paremmin kuin seksuaalista suuntautumistakaan, joten kumpikaan näistä ei voi olla siunauksen edellytyksenä. Sen suurempaa arvoa rakkautta ei voi mikään taho ihmiselle antaa kuin mikä kasteessa saadaan. Se on kutsu Jumalan lapseksi ja kestää kuoleman rajan yli.
Ehtoollisessa Kristus itse lahjoittaa itsensä meille syntisille ihmisille riippumatta siitä, millaisia me olemme. Siinä olemme kaikki samalla viivalla, kukin omalla tavallamme rikkinäisinä mutta rakastettuina. Ehtoollispöytään emme tule vähemmistöinä tai enemmistöinä vaan veljinä ja sisarina, armahdettuina syntisinä. Muuhun perustuvaa identiteettiä kristitty ei tarvitse.
Avioliittoon vihkiminen ei ole verrattavissa kasteen tai ehtoollisen lahjaan. Mikäli osa kirkon jäsenistä kokee olevansa vähemmän arvokkaita siksi, etteivät he jostain syystä voi solmia avioliittoa, kirkon tulisi selkeyttää sanomaansa sakramenteista, ei muuttaa avioliittokäsitystään.
Valitettavasti Feministinen kirkko -liike on omaksunut sekulaarin feminismin sekaannuksen ja soveltaa sitä nyt kirkon piirissä. Tarkoitan sitä, että ei kyetä erottamaan ihmissuhteiden ja elämäntapojen arvottamista yhteiskunnassa ja kirkossa ihmisten välisestä eriarvoisuudesta. Kirkolla on valtuutus siunata kaikkia ihmisiä, mutta ei suinkaan kaikenlaisia identiteettejä, ihmissuhteita tai elämäntapoja. Ihminen on enemmän kuin identiteetti.
Naisen ja miehen vihkiminen avioliittoon kirkossa perustuu Raamatun kuvaukseen siitä, että Jumala loi miehen ja naisen kuvakseen ja siunasi näiden välisen avioliiton. Avioliittoa ei voi erottaa sukupuolesta. Jumala yhdistää erilaiset ja synnyttää uutta elämää. Avioliitolla on myös erityinen tehtävä heijastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta. Naisen ja miehen välinen erilaisten yhteys on siis siunattu asia, vaikka langenneessa maailmassa siihen liittyy paljon rikkinäisyyttä.
Kirjoittaja on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) Helsingin Luther-kirkon teologi.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kolumni: Saako uskova itkeä hautajaisissa?
Ilmoita asiavirheestä