Kuinka helpoksi on elämä muuttunut! Noin vain voi kotisohvalta tietokoneella tai älypuhelimella tilata kirjoja ja konserttilippuja, varata lääkärin ja tehdä veroilmoituksen, tai vaikka erota kirkosta ja liittyä seuraavalla viikolla takaisin sen mukaan, miten päiviräsästen lausumat kulloinkin sopivat omaan mielenmaisemaan.
Paitsi että. Osalle suomalaisista elämän ja palveluiden nopea digitalisoituminen merkitsee yleisen elämänmenon ulkopuolelle jäämistä, ahdistusta ja pahimmillaan sitä, että jää kokonaan vaille palvelua, jota tarvitsee ja johon on oikeutettu.
Digimaailman hyöky uhkaa hukuttaa etenkin iäkkäämmät ihmiset ja maahanmuuttajat. Suurin osa eläkeikäisistäkin käyttää tietotekniikkaa taitavasti ja tyytyväisinä, mutta moni ei käytä. Ei osaa, tai laitteisiin ei ole varaa.
Pankit nöyryyttävät uskollisia asiakkaitaan seisottamalla heitä eteisessä jonottamassa harvinaista kasvokkaista asiakaspalvelua. Moni on antanut pankkipalvelunsa lasten hoidettavaksi. Voi tuntua kätevältä, mutta ei ole itsemääräämisoikeuden kannalta ongelmatonta. Entä jos iäkäs äiti ja asioita hoiteleva perillinen ovat eri mieltä siitä, kuka lapsenlapsista olisi ansainnut kesäksi pienen apurahan, tai siitä, millaisia ostoksia äidin sopisi tehdä?
Vastikään sain uuden työpuhelimen. Se on samaa merkkiä kuin entinenkin, mutta silti näiden kanssa työkseen touhuavalta tietotekniikan ammattilaiselta kului melkein tunti sen käyttökuntoon virittämiseen. Työelämän ulkopuolella ei tällaista apua ole. Miten päivitetään, ladataan uusia ohjelmia, siirrytään uusin käyttöympäristöihin? Moniko työssä käyvä tosissaan väittää pärjäävänsä digimaailmassa aivan ilman asiantuntijoiden apua?
***
Optimistit ajattelevat, että nämä ongelmat katoavat kokonaan sen sukupolven myötä, joka vasta vanhempana on joutunut digimaailmaan. Ei pidä paikkaansa! Diginatiivikin vanhenee, näkö huononee, kädet alkavat vapista, asioiden prosessointi hidastuu. Ja ohjelmat ja käyttäjälle asetetut vaatimukset muuttuvat koko ajan.
Monet tutkijat ja tuore vanhusasiavaltuutettu ovat muistuttaneet, että kokonaan digimaailmaan siirtyvät palvelut merkitsevät eriarvoistumista ja syrjintää. Ei voi olla niin, että jokaiselle kuuluvat palvelut ja oikeudet saakin vain, jos on digitaitoinen.
Saatavilla pitää olla matalan kynnyksen digitaitojen opetusta, IT-asiantuntijoiden apua myös työelämän ulkopuolella oleville ja ennen kaikkea tiedon ja palveluiden tarjontaa myös kasvokkain ja puhelimessa. Näistä oikeuksista kannattaa pitää ääntä!
Kirjoittaja on gerontologian professori Tampereella. Kolumni on julkaistu 27.5.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä