Saksan protestanttisten maakirkkojen yhteenliittymä EKD päätti synodissaan pari viikkoa sitten, että sen alaiset kirkot eivät enää tee juutalaislähetystä.
EKD:n julkilausumassa sanotaan: ”Kristittyjen kutsumus ei ole osoittaa Israelille (juutalaisille) tietä Jumalan luokse ja pelastukseen Hänessä. Kaikki ponnistelu saada juutalaiset vaihtamaan uskontoaan ovat tunnustetun Jumalan uskollisuuden ja Israelin valinnan vastaisia.”
Päätöstä on edeltänyt Saksassa vuosikymmenien mittainen keskustelu, jonka taustalla lienee ollut myös kosolti toisen maailmansodan ja holokaustin aiheuttamaa syyllisyydentunnetta.
EKD:n päätöstä on pidettävä merkittävänä soteriologisena linjauksena. Kirkko, joka ei kutsu juutalaista kääntymään kristityksi tai sanokaamme tunnustamaan Jeesuksen messiaaksi, hyväksyy sen, että pelastusteitä on enemmän kuin yksi.
Mutkia hieman suoraksi ajaen silloin on niin, että Jeesuksen monet sanat itsestään porttina, tienä, totuutena ja elämänä, tai ainoana reittinä Isän luokse eivät silloin tarkkaan ottaen pidä paikkaansa.
Myös Paavalin puheet uskonvanhurskaudesta, tai siitä, että ihminen ei tule vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla, joutuvat uudelleen tarkasteltavaksi.
Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssäkin puhutaan ”kaikista kansoista”. Ne olisi tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. Mutta evankeliumiin ei kuulu pakkoa.
Kristinuskon suhde juutalaisuuteen on aina ollut teologisesti monimutkainen. Vanhemman ja uudemman uskonnollisen tradition suhde lienee sitä aina. Ja onhan Israel saanut Jumalan lupaukset, onhan Israel valittu kansa.
Mutta kristityt pitävät itseään Jumalan Israelina.
Uudesta testamentista on helppo lukea se, miten vaikea asia nuorelle kirkolle oli se, että monet juutalaiset torjuivat Jeesuksen messiaana. Tästä on historiassa valitettavasti seurannut paljon kristittyjen juutalaisille aiheuttamaa vääryyttä ja murhetta.
EKD:n linjaukselle on omat perustelunsa, joita voidaan ymmärtää tai kritisoida. Mutta linjaus avaa pään myös lähetystyön oikeutuksen teologiselle kritiikille yleensä.
Jos juutalaiset eivät pelastuakseen tarvitse evankeliumia, omat syynsä varmaan löydetään myös sille, että eivät sitä tarvitse muslimitkaan. Tai kukaan muukaan.
Teologiset panokset ovat tässä suuria. Lähetystyö voi hyvinkin olla kirkon seuraava sisäinen taistelutanner.
Kuva: Olli Seppälä. Krusifiksi Turun tuomiokirkossa.
Lue myös:
Kolumni: Todennäköisesti Jeesus sovitti synnit
Kolumni: Selkokristinuskoa muslimeille
Kolumni: Kuolleet pyhämme ja kuoleman kulttuuri
Kolumni: Ja Jeesus meni Haram al-Sharifiin
Ilmoita asiavirheestä