”Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan (epískopos) virkaan, tahtoo jaloon työhön.” Näin määrittelee 1. Timoteuksen kirje (3:1) seurakunnan johtajan virkaa.
Loppukesällä eräät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit ehdottivat, että piispat hylättäisiin hengellisinä paimenina, kunnes nämä ”tekevät parannuksen”. Asia liittyi kirkossa käytävään avioliittokeskusteluun.
Olipa teologisesti melkoinen heitto.
Puuttumatta nyt lainkaan niihin kirkkopoliittisiin syihin, jotka edellä kuvatun ulostulon aiheuttivat, voi asiaa tarkastella hieman toisesta näkökulmasta: voisiko olla kirkkoa, seurakuntaa tai pappeja ilman piispoja ja heidän kaitsentaansa?
Kyllä ja ei.
***
Maailman kirkkojen joukossa on sekä piispallisia että piispattomia kirkkoja. Jälkimmäinen tarkoittaa esimerkiksi reformoidussa maailmassa usein sitä, että piispanviran asemesta seurakuntaa laajempia kirkollisia yksiköitä hallitsevat konsistorit ja synodit. Merkittävistä reformoiduista tai kalvinistisista kirkoista lähinnä Unkarin reformoitu kirkko on ollut piispallinen poikkeus.
Joissakin kristikunnan haaroissa piispattomuus voi liittyä kongregationalistisuuteen: seurakunnat ovat käytännössä itsenäisiä ja kokonaiskirkko vain löyhähkö yhteenliittymä.
Olemuksellisesti sataprosenttisesti piispallisista katolisesta, ortodoksisista ja anglikaanisista kirkoista ei tässä yhteydessä kannata keskustella.
***
Sitten luterilaisuus. Ainakin Pohjoismaissa historiallinen piispuus on tosiasia, ja yleensä apostoliset sukset ovat luistaneet Pohjolassa hyvin. Mutta muitakin luterilaisia malleja on: esimerkiksi Saksan luterilaisuudessa elettiin 1500-luvulta vuoteen 1918 ilman varsinaisia piispoja. Maakirkkojen johdossa toimi kuitenkin superintendenteiksi kutsuttuja kirkonmiehiä.
Piispallisuus on maailman luterilaisissa kirkoissa tänään valtavirtaa ja kehitystrendi, vaikka kirkot yleensä ovatkin episkopaalis-synodaalisia ja eri puolilla maailmaa on yksityiskohdissaan erilaisia luterilaisia malleja. Suuria piispattomia luterilaisia kirkkoja ovat esimerkiksi Etiopian Mekane Yesus -kirkko ja yhdysvaltalainen Missouri-synodi.
***
Olipa kirkko piispallinen tai piispaton, papistolla on aina joku esihenkilö tai valvova elin. Meidän kirkossamme piispoja on ollut aina, huono-onnisesta Henrikistä ja reformaattoristamme Mikael Agricolasta lähtien. Sellainen on kirkko kaikilla mausteilla.
Joka tahtoo piispan työhön, pyrkii jaloon virkaan.
Lue myös:
Kolme pappia kehottaa vetoomuksessa hylkäämään piispat hengellisinä paimenina
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä