Ihmisten saaminen mukaan seurakunnan toimintaan on jokaisessa kirkon pöydässä huokaistu toive, rukous ja strategiapapereiden otsikko. Kristus itse käskee tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen. Jokainen seurakuntalainen on saatava mukaan työhön.
Ihmisten kutsuminen seurakuntaan on kirkossa kuitenkin vähäistä. Poikkeuksen muodostaa seurakuntavaalien mainoskampanja. Tavoitteena on laajentaa aliedustettujen ryhmien vaikutusmahdollisuuksia eli saada kirkollista hallintoa moninaisemmaksi. Toisaalta tavoitteena on saada kirkosta etäällä olevia ihmisiä mukaan. Ensimmäinen tavoite on hyvä. Jälkimmäiseen tavoitteeseen vaalit ovat vaikea väline.
***
Imagokampanjoissa ihmisiä ei kutsuta työhön, toimintaan tai taivaaseen vaan äänestämään. Vaalien alla äänestysprosentista puhutaan elämän ja kuoleman kysymyksenä. Onko äänestäminen se, missä kirkon huoli sieluista näkyy? Etsimmekö kadonneita lampaita antaaksemme heille vaalilipun käteen? Joissakin seurakunnissa on korkea äänestysprosentti, mutta toimintaa, yhteisöllisyyttä ja messuväkeä hyvin vähän. Onko silloin onnistuttu vai epäonnistuttu?
”Kirkosta kiinnostumaton! Tarvitsemme apuasi! Tule päättämään, millainen kirkon pitäisi olla!” Seurakuntavaalien pääviestiksi päätyykin piiloviesti, jolla on kauniin tavoitteen kannalta päinvastaisia seurauksia. Ihmisten mieliin kasvaa kuva kirkosta, jolla on huono itsetunto, tehtävä hukassa ja josta kukaan ei ole kiinnostunut, vaikka kuinka mainostetaan.
Kirkko on tosiasiallisesti monella mittarilla paljon tällaista mielikuvaa parempi. Kirkon jokapäiväinen työ pelkästään kasvatuksessa, diakoniassa ja vanhustyössä on vaikuttavuudeltaan korvaamaton monen kunnan alueella. Kirkon koulutettujen työntekijöiden osaaminen ja luottamushenkilöiden sitoutuminen on korkealla tasolla.
***
Lopuksi vielä havainto. Joissain seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä kirkon työntekijöiden osuus luottamushenkilöistä on suuri. Seurakuntien, yhtymien tai kirkkohallituksen työntekijät ovat kotiseurakuntansa luottamushenkilöitä.
Pitäisiköhän minunkin seuraavissa vaaleissa kokeilla, pääsisinkö edustamaan seurakuntalaisen ääntä kotiseurakuntani neuvostossa? Vai olisiko tavoiteltavampaa, että luottamushenkilöt ottaisivat kantaakseen työtehtäviä, kuin se, että työntekijät ottavat kantaakseen luottamustehtäviä?
Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.