Pian kansanvalta ja demokratia joutuvat niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa kansan armottomaan testiin, kun lähestymme huhtikuun jännittäviä eduskuntavaaleja ja toukokuussa jopa dramaattisiksi luonnehdittuja Euroopan parlamentin vaaleja. Mikä on kevään poliittinen muotiväri? Onko se punainen, vihreä, sininen vai sysimusta? Se ratkaistaan vaaleissa.
Paradoksikokoelmaani liitän vastauksen kysymykseen laskeeko, nouseeko vai pysyykö äänestysprosentti samalla alhaisella tasolla kuin ennenkin. On nimittäin aika outo juttu, että mitä tärkeämmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi Euroopan parlamentti on tullut, sen vähemmän se kiinnostaa.
***
Euroopan parlamentti on jo itsessään paradoksi. Kuinka hienoa onkaan, kun niin erilaiset jäsenmaat pystyvät toimimaan yhdessä ja vastaamaan ilmastonmuutoksen, digitaalisen murroksen ja globalisaation tuomiin haasteisiin. Kuinka tärkeää se onkaan juuri nyt, kun herrat Trump ja Putin ovat hajottamassa sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä. Miksi ihmiset eivät kuitenkaan äänestä EU-vaaleissa?
Euroopan parlamentti ei ole mikään tanssiva kongressi, vaan sen valta on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana Lissabonin sopimuksen solmimisen jälkeen. Parlamentti on väärti lainsäätäjä yhdessä komission ja jäsenmaiden ministereistä muodostuvan neuvoston kanssa. Yhdessä haemme yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja ongelmiin, joita yksikään maa ei yksin pysty ratkaisemaan.
Euroopan parlamentin vallan kasvu tarkoittaa Euroopan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntymistä, mutta jos äänestysaktiivisuus pienenee entisestään, saavat populistit vettä myllyynsä ja vahvistusta väitteelleen, että EU ei edusta kansalaisia. Viime vaaleissa äänestysprosentti painui Suomessa alle 50 prosentin. Slovakiassa oli pohjanoteeraus: vain 10 prosenttia kansalaisista äänesti.
***
Uskottavuusvaje täyttyy usein ääriajattelulla ja populismilla. Oli kysymys sitten oikeistopopulismista tai vasemmistopopulismista, yhteistä niille on julistautua kansan äänen tulkeiksi. Eri mieltä olevat julistetaan kansan viholliseksi, kuten pahimmillaan Unkarissa.
Teknologinen murros ja globalisaatio yhdessä ovat luoneet pohjan populismille, eikä populismi häviä mihinkään. Populismin seuraava aalto syntyy koulutetun keskiluokan protestista, kun keskiluokka köyhtyy ja kaikkein rikkaimmat rikastuvat. Digitalisaatio jakaa työtä ja varallisuutta uudelleen.
Olipa kevään politiikan muotiväri millainen tahansa, tärkeää olisi äänestämällä säilyttää EU-myönteinen enemmistö. Olisi surullista, jos uusien haasteiden edessä oleva parlamentti muuttuisi vain puhujalavaksi ja jäsenmaiden sisäisten riitojen areenaksi.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kolumni: Paradoksi on EU, joka puolustaa ihmisoikeuksia ja vähät välittää romanien asemasta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.