Suomen metsät, niiden hakkuut ja hoito ovat kirvoittaneet värikästä keskustelua aina toissa vuosisadalta lähtien. Puu on Suomen merkittävin luonnonvara, josta jokaisella on jokin mielipide.
”Puulla parempiin päiviin”, propagoi aikoinaan Suomen Metsäyhdistys metsän ja metsäteollisuuden merkitystä suomalaisille. Onhan siinä onnistuttukin. Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu pitkälti vientiin suuntautuvan metsä- ja puuteollisuuden antamilla voimavaroilla.
Monella on omakohtainen metsäsuhde. Suomalaisia metsänomistajia on reippaasti yli 600 000. Heistä enemmistö on kaupunkilaisia, suuri osa pääkaupunkiseudulla. Metsätilat ovat pieniä. Alle 20 metsähehtaarin tiloja on melkein kaksi kolmasosaa kaikista tiloista.
Tohtori Teemu Keskisarja pitää metsäkeskustelua historiattomana ja toteaa sen olevan kuin ”kristityn ja ateistin väittelyä”. Yksien mielestä nykyinen metsäpolitiikka heikentää ilmastomuutoksen hillitsemistä. Toisten mielestä olemme nyt oikealla ja vastuullisella tiellä.
Etenkin päätehakkuut nostattavat pärskeistä keskustelua. Metsiä hakataan ja hoidetaan myös jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Näyttää unohtuvan sekin, että Suomi on hoitanut metsien suojelun eurooppalaisella kärkitasolla.
***
Suomi tarvitsee metsärauhaa. Se ei tietenkään estä räväkkääkään keskustelua metsistämme ja niiden hoidosta. Metsäneuvosto toimii metsäasioiden yhteistyöfoorumina. Sen puheenjohtajina toimivat ministerit Jari Leppä ja Krista Mikkonen. Edustettuina ovat hallinnon ja tutkimuksen lisäksi metsänomistajat, teollisuus, työntekijäjärjestöt ja myös virkistyskäyttö- ja luonnonsuojelujärjestöt sekä saamelaiskäräjät.
Luulisi, että näin laajapohjaisella porukalla pystyttäisiin rakentamaan kohtalaista yhteisymmärrystä metsäpolitiikkaamme. Se on välttämätöntä myös Suomen metsäintressien valvomiseksi Euroopan unionissa.
Voi olla, että metsäkonflikti pysyy, mutta olennaista on pitää se hallittuna niin, että itse päätämme metsiemme hoidosta ja suojelusta emmekä anna päätösvaltaa sellaisten käsiin, joiden metsäkäsitys on kaukana suomalaisesta.
***
Metsään liittyy monenlaisia arvoja. Talous on niistä yksi, mutta vain yksi. Hyvällä metsänhoidolla vastaamme hiilinieluista. Jokainen pääsee ainutlaatuisten jokamiehen oikeuksien nojalla nauttimaan rikkaasta metsäluonnosta ja metsien antimista metsästämistä unohtamatta.
Hetki keskellä ikimetsää, taimikon reunalla, suolla tai metsäkukkulalla on mieleenpainuva kokemus.
Metsä antaa meille elämyksiä, rauhaa ja turvaa.
Seppo Kääriäinen
Kirjoittaja on ministeri. Kolumni on julkaistu 2.10.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Lue Seppo Kääriäisen muita kolumneja:
Kolumni: Voittamaan läksin ja häviö tuli – mutta aikaa myöten se kääntyi voitoksi
Kolumni: Historiaa ei voi poistaa, mutta sen kanssa voi elää – yhdessäkin
Kolumni: Maailmanlaajuisia yllätyksiä iskee elämäämme vastakin
Kolumni: Suurten kriisien keskellä kannattaa puhua totta mutta rohkaista
Kolumni: Kansakunta tarvitsee sopimisen taitoja ja tahtoa
Kolumni: Kritiikki on eri asia kuin mälvääminen
Ilmoita asiavirheestä