Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, sanon ja piirrän öljyisellä peukalolla hitaasti ristinmerkin tuntemattoman ihmisen otsaan. Katson silmiin ja nyökkään. Seuraava tuntematon siirtyy eteeni. Jonoa riittää. Seison jälleen kerran messussa ja voitelen seurakuntalaisia öljyllä. Silti en ihan tarkkaan tiedä, mitä olen tässä tekemässä.
Tuomasmessuissa öljyllä voitelua on harjoitettu. Nyt tapa on alkanut pikkuhiljaa levitä. Yleensä se sijoitetaan messun esirukouksen yhteyteen. Olen ollut iltamessussa, jossa esirukousta pyytävät tulivat alttarille kertomaan asiansa ja heidät voideltiin. Useimmiten kuitenkin jono on hiljainen, mutta sitäkin tiiviimmin voideltava hakee katsekontaktia.
***
Öljyllä voitelu perustuu tietenkin Uuteen testamenttiin. ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan”, Jaakobin kirje (5:14–15) sanoo. Markuksen evankeliumissa (6:13) mainitaan, että Jeesuksen opetuslapset paransivat sairaita voidellen heitä öljyllä.
Varhaiset kirkkoisät tunsivat tavan. Katolisessa kirkossa se on säilynyt yhtenä seitsemästä sakramentista. Siinä vakavasti ja kuolemanvaarassa oleva sairas saa erityisen armon, joka yhdistää hänet Kristuksen kärsimykseen. Voitelun toimittaa pappi, sillä sen sisältönä on myös syntien anteeksi saaminen ja valmistautuminen iankaikkiseen elämään.
Ortodoksisessa kirkossa sairaanvoitelu on sakramentti, mutta sisällöltään elämän ja parannuksen mysteerio. Voitelun voi vastaanottaa kuka tahansa sitä kaipaava, hänen ei tarvitse olla kuolemansairas.
***
Luterilaisessa tunnustuksessa sairaiden voitelu ei ole sakramentti, koska siitä ei ole suoraa Herran käskyä toisin kuin kasteesta ja ehtoollisesta. Sitä on myös vierastettu – ehkä siksi, että sairaiden parantaminen tuntuu vaikeasti selitettävältä asialta ja mielletään vahvasti karismaattisuuteen. Kirkon herätysliikkeiden alttareilla sen sijaan pieniä öljypulloja on näkynyt luultavasti vapaiden suuntien vaikutuksesta.
Mutta nyt öljyllä voitelu näyttää tekevän paluuta luterilaiseen messuun. Mikä sen sisältö on, ei ole ihan selvää. Mitä voideltava kaipaa, jää lausumatta. Olennaista kuitenkin on, että voitelijan eteen muodostuu aina jono. On paljon tarvetta katseelle, kosketukselle, nähdyksi tulemiselle ja henkilökohtaiselle siunaukselle.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kolumni: Armon meressä on sivumeriä, joissa vellookin moraalinen vaatimus
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.