Tämänvuotinen Vuoden kristillinen kirja -kilpailun ehdokaslista herättää kysymyksiä. Niillä ei sinänsä ole tekemistä yksittäisten listalle valittujen kirjojen kanssa. En ole niistä yhtään lukenut, mutta en sano, etten lukisi.
Yleisvaikutelma Kristilliset kustantajat ry:n järjestämän kilpailun ehdokaslistasta on tänä vuonna tavallista epäkiinnostavampi. Ensivaikutelmaa ei pidä aliarvioida. Ehdokkaita on vain kahdelta kustantajalta, ja lisäksi mukana on yksi omakustanne.
En ole tuntemukseni kanssa yksin, samaa olen kuullut muiltakin. Facebook-kommenteilla on toki vain oma arvonsa, mutta tyhjästä nekään eivät kumpua.
Ehdokasasettelua on Naamakirjassa myös vimmaisesti puolustettu, mutta siinä olen aistivinani kirkkopoliittista henkeä: kaksi listalle päässyttä kustantajaa ovat Suomen Raamattuopistoa lähellä oleva Perussanoma ja Suomen Vapaakirkkoa lähellä oleva Päivä.
Kokevatko jotkut näiden kahden kustantamon dominoinnin konservatiivisuuden voittona? Toivottavasti eivät.
***
Esivalinnan tehnyt raati ei selvästikään ole täysin ymmärtänyt, että kilpailussa on kyse yleisen kiinnostuksen herättämisestä, kaupallisuudesta ja kulttuurisesta moni-ilmeisyydestä.
Lieko tämä vuosi ensimmäinen kerta, kun Kirjapajalta ei ole kilpailussa mukana yhtään teosta. Kirjapaja on ollut suurin kristillinen kustantaja, vaikka se julkaisee paljon muutakin. Toisaalta, eihän kustantajilla automaattisia kiintiöitä voi olla.
Silti Vuoden kristillinen kirja -kilpailun profiilille olisi hyödyksi, jos mukana olisi joka kerta ehdokas myös joltain isolta yleiskustantajalta. Kuusi kirjaa ja kuusi kustantajaa olisi pirteä kattaus, vaikka kustantajien nimikemäärissä on suuria eroja.
Kuuden ehdokkaan lista on aina eräänlaisen sovittelun tulos. Listalle ei nouse absoluuttisesti kuusi parasta kirjaa, vaan raadin jäsenten keskenään sopimat kuusi ehdokasta niistä kirjoista, jotka kilpailuun on lähetetty.
Ehdokaslista on aina myös kilpailun käyntikortti. Se joko herättää laajaa mielenkiintoa kilpailua kohtaan tai sitten ei.
***
Pahimmillaan epäonnistunut ehdokasasettelu rapauttaa koko kilpailua. Se on kärsinyt muutenkin kolauksen: tulosta ei tänä vuonna julkisteta Helsingin Kirjamessujen yhteydessä Messukeskuksessa, vaan 27.10. läheisen kauppakeskus Triplan Fokuksessa eli Töölön seurakunnan uudessa monitoimikeskuksessa. Voittajan valitsee toimittaja Sanna Ukkola.
Olen vakavasti huolissani Vuoden kristillinen kirja -kilpailusta, jota olen seurannut sekä työni puolesta että omasta kiinnostuksestani jo useamman vuosikymmenen. Olen kerran ollut mukana esiraadissa, ja kerran kirjani on ollut ehdokkaana. Olen esitellyt useasti ehdokaskirjoja Helsingin Kirjamessuilla.
Mutta aivan erityisen huolissani olen kristillisestä kirjasta. Se tarvitsee julkisuutensa ja lukijansa.
Kotimaa24:ää julkaiseva Kotimaa Oy omistaa kymmenen prosenttia jutussa mainitun Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n osakkeista.
***
Kuva: Olli Seppälä. Vuoden kristillinen kirja 2018 -palkitun valitsi piispa Teemu Laajasalo. Palkinnon sai Eeva Peuran ja Tarja Tervahaudan toimittama Lapseni on poissa – kirja suruun. Kuvassa vasemmalla Kristilliset kustantajat ry:n puheenjohtaja Merja Pitkänen ja oikealla Kirjapajan kustannuspäällikkö Eeva Johansson. Palkinto jaettiin Helsingin Kirjamessuilla Suomen Pipliaseuran messuosastolla.
Lue myös:
Vuoden kristillinen kirja -ehdokkaat valittu – kaksi kustantajaa dominoi
Vuoden kristillisen kirjan 2019 valitsee toimittaja Sanna Ukkola
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.