Pastori Kai Sadinmaa istui Helsingin seurakuntien omistaman kiinteistön edustalla Bulevardilla jalkapuussa, sillä hänen asiaansa käsiteltiin muutamaa kerrosta ylempänä tuomiokapitulissa. Kapituli pohti, mitä tehdä papille, joka on vihkinyt ja siunannut sateenkaaripareja vastoin kirkon nimenomaista linjausta.
Oikeastaan Sadinmaan olisi pitänyt seisoa kapitulin edustalla löysä hirttoköysi kaulassa, sillä se olisi symboloinut paremmin hänen tilannettaan. Asian käsittely on venynyt viime keväästä. Jalkapuut oli liioiteltu, sillä ei hän vielä ollut saanut mitään rangaistusta.
Kapitulin päätös – vakava moite ja kehotus pysymään pappislupauksessa – oli juuri se, mitä saattoi odottaa. Jotain Bulevardin konklaavin oli pakko sanoa, mutta ei liikaa. Olisi osoittanut vain kapitulin jäsenten julmuutta ryhtyä erottamaan Sadinmaata.
Miksikö? Koska Sadinmaa ei ole yksin. Hän on osa laajempaa pappien ja kansalaisten liikehdintää, joka ohittaa käytännön teoilla kirkon hallinnollisen kankeuden ja kyvyttömyyden mennä asiassa eteenpäin.
***
Oli sateenkaariparien kirkollisesta vihkimisestä mitä mieltä tahansa, se tulee toteutumaan tavalla tai toisella lähivuosina. Niinpä Eila Helanderin tekemä selvitys piispainkokoukselle on oikeassa päätyessään ehdottamaan eräänlaista kaikkien kompromissien äitiä: kirkko ei luovu avioliittokäsityksestään, mutta antaa pappien vihkiä sateenkaarikansaa. Joku voi naureskella Helanderin kompromissille, mutta mitä muita vaihtoehtoja kirkolla on lähivuosia ajatellen.
Jos kirkko ei tee mitään, voi tuloksena olla jäsenkadon kiihtyminen ja suolan käyminen mauttomaksi. Siis ettei se enää maistu, vaikka olisi kuinka tujua. Ihmiset käyttävät muita mausteita henkisissä aterioissaan.
Jos kirkko runnoo läpi sateenkaarivihkipakon, on seurauksena uskollisen sisäpiirin ja herätysliikeväen vaali: he äänestävät jaloillaan – ja jos eivät kaikki kirkosta eroakaan, niin siirtyvät jumalanpalvelusyhteisöjen kupliin. Sinne ei yleiskirkollinen ääni hevin kuulu.
***
Sadinmaan saama moite on looginen. Jotain seuraamuksia hänelle piti omapäisyydestä tulla, tai muuten koko järjestelmä olisi osoittautunut hampaattomaksi. Kurilla ja järjestyksellä on vielä jokin arvo. Silti vakava moite ei ole varsinainen rangaistus.
Tuomiokapitulin päätös on myös ennakkotapaus, vaikka muut kapitulit kilvan ilmoittavat, ettei se heitä velvoita ja että ne tekevät omat ratkaisunsa. Toivottavasti ne eivät päädy tekemään omia linjauksiaan, sillä kaikkein vähiten kirkko kaipaa nyt kenttäoikeuksia eri puolilla maata.
Ei voi olla niin, että yksi saa moitteen, toinen huomautuksen, kolmas määräaikaisen viraltapanon ja neljäs jotain muuta. Ihmisen pitää olla yhdenvertainen kirkkolainkin edessä.
***
Minusta paras rangaistus Kai Sadinmaalle olisi ollut rovastin arvo. Se olisi valtakulttuurin tapa yrittää syleillä hankala kaveri osaksi järjestelmää eli lopettaa kapinalliseksi koettu toiminta.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Tuomiokapituli teki päätöksensä – Sadinmaalle vakava moite ja kehotus pysyä pappislupauksessa
Kaksi pappia siunasi sateenkaariparin avioliiton Kallion kirkossa – piispa Askola paikalla
Sadinmaan tapauksen käsittely venyy – kapitulin kantaa vihkimisiin saadaan vielä odottaa
Analyysi: Räsänen, Sadinmaa, Toiviainen – lain ja vakaumuksen suhde kiehahti kohuksi jälleen kerran
Helsingin kapitulissa kaksi kantelua sateenkaariparien vihkimisistä – muualla ei ole kanneltu
Sadinmaan toimittamista avioliittoon vihkimisistä kantelu tuomiokapituliin
Pappi Kai Sadinmaa sateenkaariparien vihkitilaisuudessa: ”Tämä on mielettömän iso juttu”
Ilmoita asiavirheestä