Seurakuntalaiset ovat kokeneet striimattujen jumalanpalvelusten ääressä sekä suurta kiitollisuutta että tuskastumista. Kotimaa kysyi lukijoiden kokemuksia ja mielipiteitä etäjumalanpalveluksista. Saimme 45 seikkaperäistä vastausta eri puolilta Suomea. Nuorin vastaaja oli 40-vuotias ja vanhin 94-vuotias.
Iloa on tuonut kotiseurakunnan tutun papin näkeminen ja mahdollisuus vierailla jumalanpalveluksissa eri puolilla maata ja maailmaa. Harmia on aiheuttanut erityisesti huono äänenlaatu ja toisinaan myös liian esittävä tyyli.
Nainen, 72, Haminasta kertoo järkyttyneensä, kun tavallinen kirkossakäynti ei enää ollut viime vuoden maaliskuusta alkaen turvallista. Ensimmäisiä striimauksia katsoessaan hän koki liikuttavaa juhlan tuntua, kun pääsi riskiryhmäläisenä sittenkin mukaan jumalanpalvelukseen.
”Jumalanpalvelus tuli kotiini. Nousin seisomaan ja lauloin kunniaa, yksinäni mutta kuitenkin osallistuen.”
”Emme halua konserttiin vaan osallistumaan”
Moni pohti vastauksissaan osallistumisen intensiteettiä striimin äärellä. Nainen, 68, Turusta tiivisti useiden kokemuksen: ”Osallistuminen ei ole aitoa, mutta riittää ihan hyvin poikkeustilassa.”
Nainen, 75, Kuopiosta kokee miehensä kanssa osallistuvansa etänä jumalanpalvelukseen aivan aidosti. ”Sytytämme kynttilän, varaamme virsikirjat ja osallistumme omalla äänellämme virsilauluun ja seurakunnan osuuksiin.”
Hän painottaa, ettei pidä koostetuista jumalanpalveluksista, joissa seurakunnan osuus on minimoitu. ”Emme halua konserttiin vaan osallistumaan.”
Kanttorien vahva panos striimattuihin jumalanpalveluksiin sai sekä runsaita kiitoksia että kritiikkiä.
”Kanttorit ovat esitelleet koko osaamisrepertuaarinsa. Soittimia on putkipenaalista ukuleleen ja muutakin rekvisiittaa, kuten huiveja ja helistimiä. Itseäni tämä on häirinnyt kovasti”, kirjoittaa nainen, 72, Tampereelta.
Mies, 41, Kouvolasta on havahtunut striimien äärellä jumalanpalveluksen fyysisyyteen, jota ei voi virtuaalikeinoin täysin toteuttaa.
Hänen mukaansa Suomessa on vähitellen menetetty ymmärrys perinteisen jumalanpalveluksen fyysisyydestä, kun pietismin perinne on korostanut niin vahvasti vain sisäistä hengellisyyttä. Fyysinen ymmärretään helposti ulkonaiseksi, pinnalliseksi tai jopa teeskentelyksi.
”Ihminen on kuitenkin psykofyysinen olento. Striimausten aikana huomasin tarttuvani kahta lujemmin kaikkeen siihen fyysisyyteen, joka oli mahdollista, kuten seisomaan nousemiset, polvistumiset, vuorotervehdykset ja laulaminen. Oli huikeaa, kun tiesi tekevänsä tuon kaiken yhdessä muiden kanssa, vaikkei heitä nähnyt.”
Lue laaja koostejuttu kyselyvastauksista 5.3. Kotimaa-lehden välissä ilmestyvästä Kotimaa Pro -liitteestä. Sen teemana on tällä kertaa jumalanpalvelus. Näköislehden voi tilata täältä.
Ilmoita asiavirheestä