Lähetyshiippakunnassa toimivat ovat pettyneet kirkkoon. He haluavat kuulla oikein julistettua Jumalaan sanaa ja elää tiiviissä yhteisössä. Syitä Lähetyshiippakunnan valitsemiselle ovat myös halu tuntea Jumalan rakkautta sekä saada uskonvarmuus ja iankaikkinen elämä.
Näihin johtopäätöksiin tuli teologian maisteri Panu Hemminki, joka tutki kirkkososiologian pro gradussaan Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa käyvien arvoja ja sitoutumista liikkeeseen. Helsingin yliopistossa alkukesällä hyväksytyn opinnäytteen aineistona on kysely, johon vastasi 152 ihmistä Lähetyshiippakunnan jumalanpalvelusyhteisöistä.
Tähän saakka Lähetyshiippakuntaa ovat edustaneet julkisuudessa etupäässä liikkeen nokkamiehet. Hemmingin tutkimuksessa ääneen pääsevät tavalliset osallistujat.
Vastaajia on 14 seurakunnasta eri puolilta Suomea. Joukossa on eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Vastaajat olivat vahvasti sitoutuneita liikkeeseen ja osallistuivat sen toimintaan aktiivisesti. Aineisto on koottu keväällä 2014.
Lapualaisella Hemmingillä ei ole suhdetta Lähetyshiippakuntaan. Hän kiinnostui ilmiöstä luettuaan Luther-säätiöstä lehtijuttuja ja kuunneltuaan sitä koskevia keskusteluja. Vuodesta 2000 Suomessa seurakuntia perustanut Luther-säätiö on nykyään Lähetyshiippakunnan taustayhteisö.
– Valtavirtaa vastaan kulkevat ilmiöt kiinnostavat minua, Hemminki sanoo.
Kansanlähetys, Sley ja Raamattuopisto vaikuttajina
Kyselyyn vastanneet pettyivät evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska katsoivat sen maallistuneen ja luopuneen luterilaisesta tunnustuksesta. Keskeinen pettymisen syy oli myös naispappeus.
Suhde kirkkoon oli ristiriitainen. Selvä enemmistö piti kirkkoa ei-raamatullisena, etäisenä ja maallisena.
Toisaalta joka seitsemäs osallistui edelleen aktiivisesti evankelis-luterilaisen seurakunnan toimintaan. Kolme neljästä vastaajasta totesi, että oma osallistuminen kirkon toimintaan oli vähentynyt viime vuosina melko tai hyvin paljon.
Kirkon herätysliikkeiden järjestöistä vastaajat osallistuivat etenkin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley), Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston toimintaan. Kansanlähetys oli vaikuttanut vähintään melko paljon joka toisen vastaajan uskonnollisuuteen, Sley ja Raamattuopisto joka kolmannen.
Valtaosan mielestä Raamattu erehtymätön
Hemmingin mukaan tutkimuksen tuloksissa painottuivat luottamus Raamattuun ja yhteinen oppiin keskittyvä tapa käyttää kieltä.
Vastaajista yli puolet sanoi lukevansa Raamattua päivittäin ja kolmannes viikoittain. 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Raamattu on Jumalan inspiroima ja joka kohdassa erehtymätön.
Usko neitseestä syntymiseen, Raamatun ihmeisiin ja helvettiin oli kyselyssä vahvaa. Lähes jokainen vastaaja ilmoitti rukoilevansa päivittäin.
Moraalikäsitykset olivat tiukkoja etenkin seksuaalisuuden alueella. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta ei hyväksynyt homoseksuaalisuutta tai esiaviollista seksiä lainkaan.
Lähetyshiippakunta on profiloitunut julkisuudessa pitkälti naispappeuden vastustamiseen. Hemminki vahvistaa, että naispappeus oli valtaosalle kyselyyn vastanneista punainen vaate.
Yli puolet kyselyyn vastanneista vältti tilaisuuksia, joissa naispappi oli mukana. Neljännes vastusti naispappeutta, mutta saattoi silti osallistua tilaisuuteen, jossa oli naispappi. Kyselyssä kävi kuitenkin ilmi, että aivan kaikki Lähetyshiippakunnan jäsenet eivät torju naispappeutta.
Nuorilla luottoa liikkeen kasvuun
Tutkimuksen mukaan Lähetyshiippakuntaan lähdettiin harkitusti ja sitoutuneesti.
Lähetyshiippakunnan seurakunnat muodostavat tiiviitä yhteisöjä. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta toimi seurakunnassa jossain tehtävässä. Miehet olivat yleisimmin hallituksen jäseniä, talousvastaavia tai pastoreita. Naiset osallistuivat useimmin kirkkokahvitukseen, siivoukseen ja pyhäkouluun.
Hemmingin mukaan kyselyyn vastanneet muodostivat varsin yhtenäisen ryhmän. Hän kirjoittaa tutkimuksessa, että liike on omaksunut konservatiivisen kriitikon roolin.
Lähetyshiippakunnan 32 seurakunnassa on yhteensä noin 1 800 jäsentä. Lähetyshiippakunnan dekaanin Juhana Pohjolan mukaan seurakuntien messuissa käy 3 000–4 000 ihmistä.
Kyselyyn vastanneet uskoivat Lähetyshiippakunnan jäsenmäärän kasvuun. Kolmannes oli täysin tai lähes täysin sitä mieltä, että Lähetyshiippakunta muuttuu tulevaisuudessa itsenäiseksi uskontokunnaksi. Neljännes ajatteli liikkeen pysyvän jatkossakin osana evankelis-luterilaista kirkkoa. Nuoremmat luottivat liikkeen kasvuun ja eriytymiseen vahvemmin kuin vanhemmat.
Koska Lähetyshiippakunta ei ole rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, siihen voi kuulua, vaikka olisi evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Useampi kuin neljä viidestä vastanneesta kuului kirkkoon. Puolet vastaajista ilmoitti, ettei haluaisi erota kirkosta. Eroamista pidettiin kuitenkin mahdollisena.
– Vaikka Lähetyshiippakunta on voimakkaasti pettyneiden yhteisö, moni tuntee myös kipua ja surua ja haluaisi pysyä emokirkon yhteydessä. Jonkun on kuitenkin heidän mielestään puolustettava traditionaalista luterilaisuutta, Hemminki sanoo.
***
Juhana Pohjola: Olemme oikealla tiellä
Jos kuulumisen syitä ovat evankeliumin kuuleminen ja Jumalan perheväen yhteys, olemme oikealla tiellä, Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola kommentoi pro gradun tuloksia.
Pohjolasta tulokset kuulostavat uskottavilta. Hän tosin huomauttaa, että aineiston keräämisen jälkeen ”on vettä virrannut Aurajoessa”.
Hemminki keräsi aineistonsa 2014. Sen jälkeen Lähetys- hiippakunnan pastoreita, Pohjola heidän joukossaan, on erotettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta.
Pohjola vahvistaa, että monet Lähetyshiippakunnassa käyvistä osallistuvat Sleyn, Kansanlähetyksen ja Raamattuopiston toimintaan.
– Lähetyshiippakunta ei meidän näkökulmastamme ole vaihtoehto herätysliikkeille vaan paikallisseurakunnille.
Hän tunnistaa myös jäsenistön ristiriitaisen suhtautumisen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
– Emme ole olleet kirkosta eroamisen liike, mutta emme myöskään ehdoin tahdoin pysy, kun kirkko näyttää irtautuvan tunnustusperustastaan.
Kuva: Lähetyshiippakunta / Kari Puustinen. Lähetyshiippakuntaan kuuluvan Pyhän Markuksen seurakunnan messu Helsingissä syyskuussa 2015.
Lue myös:
Lähetyshiippakunta hakee yhteyksiä Suomen ulkopuolelta – eikä kiirehdi rekisteröitymistä
”On tuomiokapitulilla otsaa” – Lähetyshiippakunnan erotetut papit vastaavat
Pappisoikeudet menettänyt: ”Kummallisen pahasti sattuu”
Vuosia jatkunut kirkon ja Luther-säätiön vääntö saamassa päätöksensä
Ilmoita asiavirheestä