Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman tutkimuksen mukaan vain pieni osa siviilipalvelukseen hakeutuvista ajattelee syynä olleen vakaumuksen. Yksi syy voi olla vakaumuksen käsitteen epämääräisyys, arvelee tutkimuksen tehnyt tutkija, dosentti Valdemar Kallunki.
Siviilipalveluksella voi lain mukaan korvata yleiseen maanpuolustusvelvollisuuteen kuuluvan varusmiespalveluksen vain vakaumuksellisesta syystä. Asevelvollisten miesten on mahdollista hakeutua siviilipalvelukseen joko suoraan kutsunnoissa, ennen palvelukseen astumista tai varusmiespalveluksen aikana.
Kallunki muistuttaa, että laissa on kyse hakijan täysin subjektiivisesta näkemyksestä omasta vakaumuksestaan. Tutkimuksessa selvisikin, että vain vähemmistö siviilipalveluksen suorittajista ajattelee hakeutuneensa palvelukseen lain edellyttämän vakaumuksen perusteella.
Sen sijaan siviilipalveluksen suorittajien näkemyksissä korostuvat esimerkiksi käytännölliset syyt. Siviilipalvelus suoritetaan koulutusjaksoa lukuun ottamatta normaalien työaikojen puitteissa ja kotona asuen.
Käytännössä Kallungin tutkimuksen tulos tarkoittaa, että velvollisten omat käsitykset ovat irrottautuneet lain esittämästä vakaumuksen vaatimuksesta.
Vakaumus ilmoitusmenettelynä
Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen muistuttaa, että vakaumuksen osoittaminen tapahtuu ilmoitusmenettelyllä. Siviilipalvelukseen hakeutumislomakkeessa hakija vakuuttaa, että hänellä on varusmiespalveluksen estävä vakaumus.
– Kun lomakkeeseen lyö allekirjoituksen, on siviilipalvelusvelvollinen. Varsinainen vakaumuksen tutkinta poistui laista jo vuonna 1987, jolloin tuli rastitettava valintalomake, Reijonen kertoo.
Rastitettava valinta uskonnollisten tai eettisten syiden väillä poistui vuonna 2008. Käytännössä jokaisella on siis mahdollisuus ymmärtää ja määritellä vakaumuksensa haluamallaan tavalla.
– Kokemukseni mukaan velvolliset eivät mieti, että kun tähän nimen kirjoittaa, niin silloin muodostuisi vakaumus. Siviilipalveluksesta on tullut entistä arkipäiväisempi juttu, Reijonen toteaa.
Aikaisemmin vakaumus määriteltiin laissa uskonnolliseksi tai eettiseksi. Alkuperäinen ajatus on painottanut uskonnollista vakaumusta. Nykyään vakaumusta koskevaa vaatimusta ei määritellä laissa muuten, kuin että sen on estettävä asepalvelukseen osallistuminen.
Jos valtio ryhtyisi jakamaan ihmisten vakaumuksia aitoihin ja hylättäviin, se aiheuttaisi Kallungin mukaan ongelmia perustavalle ihmisoikeudelle määritellä oma identiteetti.
– Vakaumuksen tutkinnan aikanakin hylkäysprosentti oli hyvin pieni. Mutta kun se osuu kohdalle, niin se voi olla aika kova paikka. Paljon pienempi ongelma on, että muutama ei-vakaumuksellinen menee mukaan, Kallunki sanoo.
Vakaumusta vakuutetaan, vaikkei sitä itsessään tunnista
Tutkimuksen perusteella vakaumuksen vaatimus vähintäänkin hidastaa siviilipalvelukseen hakeutumista niillä, jotka eivät koe itsellään olevan varusmiespalvelusta estävää vakaumusta. Vakaumus voidaan myös kokea käytännöllisiä syitä vähäisemmäksi. Vakaumuksen vakuuttaminen tuntukin osasta hakijoista ristiriitaiselta.
Siviilipalvelukseen suoraan tulleista kolme neljästä kokee arvojensa suunnanneen heitä valitsemaan siviilipalveluksen. Varusmiespalveluksen kautta tulleista näin ajatteli vain puolet.
Siviilipalvelukseen osallistuneiden vastausten perusteella vielä tiukemmin hakeutumisen perusteisiin liittyvät eettiset periaatteet. Uskonnolliset perustelut sen sijaan jäävät siviilipalvelukseen suoraan hakeutuneissa kolmannekseen ja varusmiespalveluksesta siirtyneissä alle viidennekseen.
Tutkimuksessa Kallunki kuitenkin arvioi, että arvojen vaikutus voi liittyä maanpuolustukseen suoraan kuulumattomiin näkökulmiin. Niitä ovat esimerkiksi elämäntyyli ja poliittiset mieltymykset tai arvostukset.
– Jos irtaudutaan tästä tutkimuksesta, arvot ovat jotain jatkuvaa ja vakaumus jotain vielä syvemmällä tasolla olevaa. On hyvin vaikea erottaa arvoja, vakaumusta ja eettisiä periaatteita, Kallunki sanoo.
Lain näkökulmasta vakaumuksen vaatimus on yksiselitteinen, eikä se tunne arvojen, eettisten periaatteiden ja vakaumuksen suhteen problematisointia.
Kallunki muistuttaa, että arvojen ja vakaumuksen suhde olisi erillisen tutkimuksen aihe.
Varusmiespalveluksen kautta siviilipalvelukseen hakeutuvien kohdalla korostuvat terveydelliset syyt. Vain neljäsosa heistä arvioi hakeutuneensa siviilipalvelukseen vakaumuksellisesta syystä. Taustalla voi olla esimerkiksi kokemus varusmiespalveluksen keskeyttämisestä epäonnistumisena. Palvelus halutaan suorittaa loppuun tavalla tai toisella.
– Varusmiespalveluksesta tulevien omantunnonvapauden kannalta on ongelmallista, että keskeyttäjät joutuvat vastoin omaatuntoaan ilmoittamaan vakaumuksesta, Kallunki sanoo.
Yksi vaihtoehto voisi Kallungin mukaan olla uuden kuntoisuusluokan ottaminen mukaan ja siviilipalveluksen itsenäisempi kehittäminen.
– Olisi järkevää, että järjestelmä toimisi lain oletusten mukaisesti, Kallunki kuvaa vakaumuksen vaatimuksen ongelmallisuutta.
Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Lue myös:
Kirkon jäsenyys ohjaa nuoria varusmiespalvelukseen
Ilmoita asiavirheestä