Korona muutti arjen.
Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.
***
Vantaan Korson seurakunnan lastenohjaaja Satu Kurvinen, miten työsi on muuttunut?
– Työskentelen seurakuntamme perhe- ja päiväkerhoissa. Pandemian takia kaikki kerhomme menivät tauolle. Aluksi vähän lamaannuimme, mutta sitten aloimme miettiä kollegani Erja Lindholmin kanssa, mitä muuta voisimme tehdä kuin siivota kaappeja ja legopalikoita. Päätimme ottaa otteen Facebookista. Löytyisivätkö sieltä ne ihmiset, jotka normaaliaikana tulevat kerhoihimme?
– Jo ennen koronavirusta olimme suunnitelleet päivähoidon pääsiäistä. Kun sadat alueemme päivähoitolapset eivät sitten päässeetkään fyysisesti tiloihimme, päätimme tehdä heitä varten Facebookiin pääsiäisvideon. Seurakuntamme tiedottaja oli apuna.
– Tällä hetkellä tuotamme kollegani kanssa Facebookiin joka viikko kolme sisältökokonaisuutta eri formaateilla. Tiistaina on livemuskarihetki, keskiviikkoisin iltaperhekerhohetki ja vielä perjantaisin perhekerhohetki. Kaikkiin näihin olemme yrittäneet saada mukaan mahdollisimman paljon samoja elementtejä, kuin ”oikeissakin” kerhotilanteissa.
Miten lasten perheet ovat suhtautuneet uudenlaiseen digipalveluunne?
– Seuraajia riittää hyvin ja he vaikuttavat palautteen mukaan olevan tosi kiitollisia. Perheet eivät nyt pääse tapaamaan toisiaan kerhoissa tai puistoissa. Digitoteutusten kautta annammekin heille nyt paljon iloa ja sitä kautta myös toivoa. Haluamme pitää perheisiin aktiivisesti yhteyttä ja annamme samalla viestin, että kyllä me kerhon tädit teitä täällä odotamme.
Mitä olet oppinut?
– Digitaalisuus tuo meidän lastenohjaajienkin työhön runsaasti erilaisia mahdollisuuksia. Olen sen ikäinen, että en ole syntynyt kännykkä kädessä. Kameran edessä oleminenkaan ei ole minulle mitenkään luontevaa. Uuteen kannattaa vain rohkeasti heittäytyä. Meilläkään ei ollut videoiden tekemiseen tai striimaukseen mitään koulutusta ennen kuin tiedottajamme näytti perusasiat.
– Olen oppinut, että lopputuloksen ei tarvitse olla liian stilisoitua, vaan rosoakin voi olla. Sitä minun on kuitenkin vaikea hyväksyä, jos tekniikka ei toimi kunnolla livestriimauksen aikana. Testaammekin asiat moneen kertaan ennen kuin aloitamme lähetyksen.
– Uskon, että tilanteen normalisoiduttuakin otamme seurakuntamme lapsityössä näitä kanavia enemmän käyttöön. Nyt kynnys digiasioihin on selvästi madaltunut. Myönnän, että olen itsekin vähän hurahtanut tähän.
Miten työyhteisössänne kannustetaan toisia?
– Meillä tuetaan toisia hyvin. Erityisesti esimiehemme ja tiedottajamme ovat rohkaisseet tekemään näitä digitoteutuksia. Seurakuntamme sisäinen Facebook-ryhmä on osoittautunut niille hyväksi testialustaksi. Jos laitamme sinne jotakin näytille, työkaverit käyvät kommentoimassa ja antamassa vinkkejä.
Miten pidät yllä omia voimavarojasi?
– Kevään ja kasvun näkeminen on nytkin suuri siunaus. Kun en katso uutisia, kävelen luonnossa. Siellä voi katsella puhkeavia silmuja ja samalla rukoilla.
– Tärkeä voimavara on myös työkaverien kanssa asioiden kokeminen ja yhdessä tekeminen. Se antaa tunteen, että kyllä me tästäkin selviydymme.
Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?
– Lasten suoraa palautetta. On niin ihanan vilpitöntä, kun he toivovat jotakin leikkiä tai laulua. Tätä asiaa ei voi kokea ruudun välityksellä. Facebookissa on toki mahdollisuus livekommentointiin, mutta emme näe ihmisten kasvoja.
– Odotan innolla myös sitä hetkeä, kun voimme avata kerhojemme ovet. Silloin halaamme tulijoita ja kyselemme, mitä heille kuuluu.
Kuva: Kuvakaappaus Korson seurakunnan Facebook-sivulta. Lastenohjaajat Satu Kurvinen (vas.) ja Erja Lindholm livelähetyksessä.
Lue myös:
Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä
Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin
Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.