Latvian evankelis-luterilainen kirkko liittyy konservatiivisten luterilaisten kirkkojen maailmanjärjestöön Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (International Lutheran Council, ILC).
Päätös asiasta tehtiin viime viikolla Latvian evankelis-luterilaisen kirkon synodissa.
Samassa kokouksessa päätettiin, että Latvian kirkko eroaa Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöstä (EPKY) eli luterilaisia ja reformoituja kirkkoja yhdistävästä Leuenbergin kirkkoyhteisöstä.
Päätös ILC:hen liittymisestä tehtiin suurella ääntenenemmistöllä: 219 edustajasta 210 kannatti liittymistä. EPKY:stä eroamista kannatti miltei yhtä suuri joukko: eroamisen puolesta äänesti 198 edustajaa. Asiasta on kertonut sivuillaan mm. Gustav Adolf Werk, Saksan evankelisen kirkon avustusjärjestö, joka avustaa protestanttisia vähemmistöjä eri puolilla maailmaa.
Latvian evankelis-luterilainen kirkko arvioi kastettujen jäsentensä määräksi noin 250 000, aktiivijäseniä lienee noin 40 000. Siitä tulee yksi ILC:n suurimmista jäsenkirkoista. ILC:n suurimpia jäseniä ovat yhdysvaltalaisen parimiljoonaisen Missouri-synodin ohella myös Madagaskarin Malagassin luterilainen kirkko ja Kenian evankelis-luterilainen kirkko. Lisäksi yhteisöön kuuluu kymmeniä enimmäkseen melko pieniä luterilaisia kirkkoja ympäri maailmaa. Suomesta ILC:hen on liittynyt Suomen evankelis-luterilainen lähetyshiippakunta.
Luterilainen maailmanliitto huolissaan Latvian kirkon päätöksestä
Latvian evankelis-luterilainen kirkko on myös Luterilaisen maailmanliiton (LML) pitkäaikainen jäsen. LML on huomattavasti ILC:tä suurempi ja vanhempi ekumeeninen järjestö.
Nyt Latviassa tehdyt päätökset eivät merkitse LML:stä eroamista, mutta LML julkisti kuluneella viikolla julkilausuman, jonka mukaan se on huolissaan Latvian kirkon päätöksestä ja sen vaikutuksesta Latvian kirkon osallistumiseen LML:n kommuunion elämään.
LML tunnustaa jäsenkirkkojensa vapauden päättää omista jäsenyyksistään, mutta ilmaisee huolensa siitä, että monet ILC:n jäsenyyskriteerit, teologiset periaatteet ja käytännöt ovat LML:n mukaan ristiriidassa sen kanssa, mikä yhdistää LML:n jäsenkirkkoja.
LML haluaa nyt käydä Latvian kirkon johdon kanssa keskusteluja siitä, miten Latvian kirkko arvioi omaa suhdettaan LML:ään, miten Latvian kirkko aikoo pysyä LML:n kommuuniossa ja pakottaako jäsenyys ILC:ssä sitä tekemään valintoja sen tämänhetkisissä kirkollisissa suhteissa.
Latvian evankelis-luterilainen kirkko on teologialtaan konservatiivinen. Kirkossa on palvellut pappeina myös naisia, mutta vuodesta 1993 arkkipiispana toimineen Jānis Vanagsin kanta naisten ordinaatioon on kielteinen.
Latvia kirkkoineen saattaa olla suomalaisille hieman tuntematonta maata, mutta Viron kirkolle kyseessä on naapurikirkko. Viron kirkon Teologisen instituutin kehityspäällikkö ja marraskuussa Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerin tehtävät vastaanottava pastori Anne Burghardt toteaa, että nyt on tarve selventää sitä, mitä merkitsee Latvian kirkon kuuluminen sekä LML:ään että ILC:hen. Hän kommentoi asiaa virolaisena, ei LML:n edustajana ja korostaa, ettei ole selvillä niistä sisäisistä kaksoisjäsenyyksiä koskevista keskusteluista, joita LML:n johdossa on voinut olla.
– Emme ole vielä kuulleet latvialaisten perusteluja tekemilleen päätöksille. Keskusteluja siis tarvitaan, Burghardt sanoo.
Vaikka Latvian evankelis-luterilainen kirkko on Viron kirkon naapurikirkko, näiden kahden kirkon suhteet eivät Burghardtin mukaan itse asiassa ole kovin läheiset.
– Ne ovat enemmän tai vähemmän rajoittuneet Baltian luterilaisten piispojen vuosittaisiin tapaamisiin, Anne Burghardt sanoo.
”Latvian kirkon teologinen kehitys kommunismin kukistumisen jälkeen ei ole Geneveä miellyttänyt”
Helsingin yliopiston kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen on perehtynyt Latvian evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Talosen mukaan ILC:hen liittyminen on loogista jatkoa sille yhteistyölle, joka kirkolla on ollut 1990-luvulta saakka Missouri-synodin kanssa. Jo vuonna 2001 kirkot solmivat sopimuksen alttari- ja saarnastuoliyhteydestä.
– Eräiden valtavirran luterilaisten kirkkojen asenne, jopa painostus Latvian kirkon sisäiseen kehitykseen on käsitykseni mukaan lisännyt kirkon valmiutta Missouri-yhteistyöhön. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin korostaa, että havaintojeni mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkopolitiikassa on Latviaan suhtauduttu varsin korrektisti, Talonen sanoo.
Talonen muistuttaa, että saksalainen Pohjois-Elben maakirkko yritti estää vuonna 2001 tehdyn yhteyssopimuksen Latvian kirkon ja Missourin välillä. Myös Latvian ja Ruotsin kirkon suhteet ovat olleet varsin varaukselliset ja nihkeät 1990-luvulta saakka.
– Jännittyneet suhteet LML:n kanssa ovat näkyneet aika ajoin. Latvian kirkon teologinen kehitys kommunismin kukistumisen jälkeen ei ole Geneveä miellyttänyt. Kysymys on aika perustavista teologisista näkemyseroista, erityisesti raamattuteologisista lähtökohdista, jotka sitten heijastuvat eri ratkaisuihin kirkoissa, Talonen arvioi.
Kirkkohistoriallisesti on Talosen mukaan kiintoisaa, että eurooppalainen vanha kirkko, jota voidaan pitää historiallisena kansankirkkona maassaan, liittyy ILC:hen. Kysymys ei nyt ole lähetystyön tuloksena syntyneestä kirkosta eikä tunnustuksellisesta luterilaisesta vapaakirkosta.
– Voi olla, että Genevessä kannetaan huolta myös siitä, että seuraako tätä Latvian ratkaisua ketjureaktio kolmannen maailman ratkaisuissa tavalla tai toisella. Kuten tiedämme esimerkiksi Etiopian kirkon yhteys Missouri-synodiin on viime aikoina voimistunut, Jouko Talonen toteaa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä