Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vaikuttaja sekä kirkon hallinnon kokenut luottamushenkilö Johannes Leppänen arvioi, että reformaation merkkivuosi on hyvä tilaisuus tutustua entistä paremmin luterilaisuuden juuriin ja ytimeen, ja myös Martti Lutherin kirjoituksiin.
Keski-Suomen Kannonkoskelta kotoisin oleva Leppänen osallistui maanantaina Porissa päättyneisiin Suviseuroihin. Hän pohdiskelee merkkivuoden termien merkityksiä.
– Olin itse kirkkohallituksen jäsen, kun kirkossa valittiin merkkivuoden teemaa. Pohdittiin myös sitä, olisiko puhuttava reformaatiosta vai uskonpuhdistuksesta. Hyväksyin sen, että reformaatio-sana valittiin – vaikka meillä vanhoillislestadiolaisuudessa asia on kyllä ensisijaisesti uskonpuhdistus! Leppänen sanoo.
– On kuitenkin muistettava, että vaikka Luther on toki uskonpuhdistaja ja esimerkiksi Katekismuksien kirjoittaja, hän ei ole uskollemme se varsinainen auktoriteetti. Raamattu on.
Juhlavuotenakin on Leppäsen mielestä syytä muistaa, että vaikka Lutheria toki on hyvä lukea, myöskään häntä ei pidä lukea kritiikittömästi.
– Lutherin kirjoituksissa on myös sellaisia, joihin me vanhoillislestadiolaiset emme voi yhtyä. Sellaisia ovat esimerkiksi Lutherin kovat puheet juutalaisista.
Mitä luterilaisuuden ytimiin tulee, Leppänen painottaa reformaation periaatteita.
– Kirkossa meidän pitäisi uudelleen paneutua siihen, mitä merkitsee ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Niihin liittyy meidän kannaltamme todella paljon hyvää ja syvällistä sanomaa. Mutta ei Martti Luther ole näitä ytimiä keksinyt, vaikka hän toki kirkasti niitä omana aikanaan.
Ylipäätään Martti Luther on Leppäsen mukaan kuitenkin vanhoillislestadiolaisuudessa arvostettu.
– Hän oli uskovainen siinä ketjussa, joka on lähtenyt profeetoista ja apostoleista ja tullut meidän päiviimme asti.
”Tulevaisuudessa meidän vanhoillislestadiolaisten elämäntapa eroaa yhä enemmän suomalaisten valtaenemmistön tavoista ja arvoista”
Reformaation merkkivuonna tarkastellaan kirkossa mennyttä ja arvioidaan tulevaa. Tätä tehdään myös herätysliikkeissä. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei Leppäsen mukaan ole kuitenkaan uudistumisen tarvetta.
– Liikkeemme opetuksessa ja elämäntavassa vanha ja hyvä on edelleen yhtä hyvää kuin ennenkin.
Toinen asia on Leppäsen mielestä se, miten sanomaa sanoitetaan.
– On tosiasia, että usein lasten ja nuorten on vaikea ymmärtää vanhoillislestadiolaisuudessa käytetyn vanhan raamatunkäännöksen (1776) kieltä. Siksi on myös otettava uudet viestinnän välineet ja kanavat huomioon. Näissäkin Suviseuroissa käytettiin miltei yksinomaan vuoden 1992 raamatunkäännöstä. Usko on sanoitettava yksinkertaisella ja myös nuorten ymmärtämällä kielellä, mutta sisältö ei saa muuttua. Siitä ytimestä ei saa tinkiä.
Kirkon ja herätysliikkeen on Leppäsen mielestä myös otettava huomioon ja kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Siinäkin tehtävässä on muistettava uskon muuttumaton ydin.
– Minä uskon, että Jumalan on mahdollista antaa ymmärrys sellaisista asioista, joita me emme saa mennä muuttamaan.
Maailma kuitenkin muuttuu kovaa vauhtia, niin myös suomalainen yhteiskunta. Onko SRK:n edustamalla vanhoillislestadiolaisuudella erityisiä uhkia?
Leppäsen mielestä kyllä.
– Suomessa yhteiskunta ja kirkon ympäristö maallistuvat yhä enemmän. Tämä merkitsee sitä, että tulevaisuudessa meidän vanhoillislestadiolaisten elämäntapa eroaa yhä enemmän suomalaisten valtaenemmistön tavoista ja arvoista. Minä uskon, että tämän uskon kautta päästään perille.
Maallistumisen kurimuksessa on Leppäsen mielestä myös kirkko.
– Kyllä me vanhoillislestadiolaiset olemme huolissamme siitä, että kirkon sisällä on niin paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet uskon Raamatun auktoriteettiin. Eivät sellaiset ihmiset ole mitenkään huonompia ihmisiä kuin me, mutta tämä koko kirkon jakautuminen ääripäihin on kyllä surullista.
Pysyykö vanhoillislestadiolaisuus kirkon sisällä? Leppänen toteaa, että herätysliikkeen sisällä ei ole merkitty mitään kirkon kehityksen kynnystä, jolloin liikkeen olisi lähdettävä kirkosta.
– Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vanhoillislestadiolaisille rakas. Sen sisällä ollaan kotona eikä vieraalla maalla.
Kuva: Jussi Rytkönen. Tuula ja Johannes Leppänen Suviseuroissa Porissa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
SRK:n uusi puheenjohtaja Matti Taskila: Vanhoillislestadiolaisuuden opetus ei muutu
Porin Suviseuroissa kävijätavoite ylittyi selvästi – lauantaina paikalla oli 87 000 ihmistä
Arkkipiispa piti harvinaisen suoran avajaistervehdyksen Suviseuroissa – Tässä puhe kokonaisuudessaan
Ilmoita asiavirheestä