Meillä Suomessa on käytössä kansainvälisesti poikkeuksellinen malli uskonnon opetuksessa. Uskonnollisilla vähemmistöillä on oikeus saada hyvin laajaa oman uskonnon opetusta yhteiskunnan järjestämänä. Kunnalla on velvollisuus järjestää oman uskonnon opetusta, jos vähintään kolme samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa oppilasta sitä pyytää.
Mahdollisuus saada oman uskonnon opetusta kuuluu perustuslain turvaaman uskonnonvapauden piiriin. Myös Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on todettu lapsen vanhempien oikeus turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus, joka on perheen oman vakaumuksen mukainen.
Suomessa tämä oikeus toteutuu siis siten, että yhteiskunta järjestää opetuksen. Opetushallitus laatii opetussuunnitelmien perusteet ja oppimääräkuvaukset eri uskontoihin. Perusteet on äskettäin uudistettu peruskouluihin ja lukioihin. Uudistus koskee myös uskonnonopetusta. Kansalliset oppimääräkuvaukset on annettu evankelisluterilaiseen, ortodoksiseen, katoliseen, islamilaiseen ja juutalaiseen uskontoon.
***
Uskonnonopetuksen järjestäminen on yksi käytännön osoitus siitä, että valtio arvostaa uskontoja positiivisena voimavarana ja kunnioittaa myös uskonnollisten vähemmistöjen arvomaailmaa. Uskonnon opetus tarjoaa lähtökohtaisesti yhdenvertaisen kohtelun kaikenlaisten katsomusten edustajille ja näin rakentaa pohjaa kulttuurisuuden moninaisuuden ymmärtämiselle ja arvostamiselle.
Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Oppilaita ohjataan kriittiseen ajatteluun sekä tarkastelemaan uskontoja ja katsomuksia eri näkökulmista.
Oman uskonnon opetus antaa valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin, jota käydään sekä katsomusten sisällä että niiden välillä. Opetus kannustaa oppilaita kunnioittamaan elämää, ihmisarvoa sekä omaa ja toisen pyhää. Se kasvattaa juuria omaan identiteettiin; nämä juuret ovat aidon kulttuurien kohtaamisen perusta.
***
Yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia on korkeasti koulutettu, osaava opettajakunta. Koska monien vähemmistöuskontojen ryhmät ovat pieniä, opettajatilanne on haastava. Myös oppimateriaalien tilanne on heikompi. Opetushallitus tuottaa kuitenkin opetuksen tueksi oppikirjoja ja -materiaaleja pienryhmäisiin uskontoihin. Näitä materiaaleja uudistetaan parhaillaan.
Myös käytännön opetusjärjestelyissä on esiintynyt vaikeuksia. Uskonnon opetuksen järjestäminen on ymmärrettävästi opetuksen järjestäjälle vaikea palapeli. Kun eri uskontoja edustavat oppilaat ovat eri kouluissa, eri luokka-asteilla ja eri luokissa, opetusryhmien muodostaminen ei ole yksinkertaista.
Joissakin kunnissa on käynyt niin, että pienryhmäistä uskontoa tai elämänkatsomustietoa opiskelevalle oppilaalle tulee pitkiä odotusaikoja tai hankalia kuljetuksia. Nämä vaikeudet eivät kuitenkaan oikeuta tinkimään lapsen tai nuoren oikeudesta saada oman uskontonsa opetusta.
***
Eri uskontojen opetuksessa on uusissa opetussuunnitelmissa osittain yhteisiä sisältöjä. Joissakin kouluissa eri katsomusten opetusta on alettu järjestää osittain yhteisillä oppitunneilla. Yhteisen opetuksen tavoitteena on uskontodialogin edistäminen. Huolellisesti toteutettuna se antaa mahdollisuuden keskustella ohjatusti uskonnollisista kysymyksistä eri uskontoihin kuuluvien kesken.
Yhdistetyssä opetuksessa voi olla riskinä se, että vähemmistöön kuuluvan lapsen vähemmistöasema helposti korostuu. Pienikin lapsi saattaa joutua ikään kuin oman uskontokuntansa edustajaksi, selittämään ja puolustamaan oman yhteisönsä käsityksiä. Kun uudenlaisia opetusjärjestelyjä tehdään, on aina aloitettava pedagogisista lähtökohdista. Missään tapauksessa syynä eivät saisi olla rahan säästäminen tai lukujärjestysten laatimisen helpottaminen.
Oman uskonnon tuntemuksen ja uskontojen lukutaidon merkitys korostuu tänä päivänä entisestään. Parhaimmillaan oman uskonnon opetus voi ehkäistä ääriajattelua, vahvistaa tervettä identiteettiä ja lisätä ymmärrystä muista uskonnoista.
Kirjoittaja on opetus- ja kulttuuriministeri.
Kuva: Olli Seppälä. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kirkolliskokouksessa syksyllä 2015.
Lue myös:
Grahn-Laasonen: Valtio arvostaa uskontoa positiivisena voimavarana
Ministeri Grahn-Laasonen huolissaan nuorten syrjäytymisestä – kehui seurakuntia
Ilmoita asiavirheestä