Kotimaa kertoi tänään, että avoliitto voi edelleen olla este pappisvihkimyksen saamiselle Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Juttua varten haastateltiin kymmeniä pappeja. Julkaisemme osan pappien kertomuksista Kotimaa24:ssa. Aiheen arkaluontoisuuden takia tarinat julkaistaan nimettömästi ja niistä on häivytetty sellaiset tiedot, joista puhuja olisi helppo tunnistaa.
Tiukka linja yllätti
”Tuomiokapituli kutsui keskusteluun, kun hain töitä hiippakunnasta. Keskustelin päivän aikana useiden kapitulin työntekijöiden kanssa ja keskusteluista jäi myönteinen tunne.
Vielä samana päivänä tuomiokapitulin työntekijä soitti. Puhelinkeskustelussa kävi selväksi, ettei työnhakuasia asia voi edetä tuomiokapitulissa niin kauan kuin hän elää avoliitossa. Työntekijä totesi, että näkisi minut mielellään pappina, kunhan tämä on ratkaissut avoliittoasiani. Avoliiton hän mainitsi ainoaksi esteeksi työnhaun etenemiselle.
Se tuntui uskomattomalta. Jos olisin saanut sieltä viran, olisimme käytännössä joutuneet muuttamaan erillemme. Tuomiokapitulin työntekijä ryki ja totesi, että he kuitenkin tietäisivät todellisuuden asian taustalla olevan eri. Tiesin alueen olevan hiukan konservatiivinen, mutta näin tiukka linja oli yllätys.
Sain viran lopulta toisesta hiippakunnasta. Siinä vaiheessa olimme jo kihloissa ja suunnittelimme häitä.
Omaa näkemystäni avioliitosta ensimmäisen kapitulin asenne oikeastaan vain vahvisti. Minulle avoliitto oli vain välietappi matkalla kohti avoliittoa. Ei se mikään avosuhde ole. Paljon se saa joka tapauksessa huomiota, vaikka ei ole mitenkään uskon tärkein kohta.
Kannustaminen on hyvä juttu, mutta ei ihmisiä pidä painostaa tekemään hätiköityjä päätöksiä.”
Työpaikka ei tuntunut oikealta syyltä avioliitolle
”Olin ennen pappisvihkimystä vuosia kestäneessä avoliitossa. Harjoittelujen ja kesätöiden aikana seurakunnissa sitä pidettiin todella pahana, jos asia selvisi.
Emme halunneet mennä naimisiin työpaikan saamisen takia. Se ei tuntunut oikealta syyltä.
Töitä hakiessani parisuhde oli päättynyt ja ilmoitin kaikille piispoille olevani sinkku.
Muistan, kuinka minut vihkinyt piispa teki erittäin selväksi, ettei hän ei hyväksy avoliitossa eläviä pappeja. Ainakin minä koin, että olisi pitänyt paljastaa elävänsä synnissä. Asia rinnastettiin siihen, ettei pappi kuulu kirkkoon. Moni avoliitossa ollut viranhakija oli sen puhuttelun jälkeen aika hiljainen.
Omaan suhtautumiseeni saattoi vaikuttaa, että olin opiskeluaikana niin ärtynyt asiasta. Saatoin kuulla piispan kärkkäämmin kuin hän itse asiaa tarkoitti.
Olen ehdottomasti avioliiton puolestapuhuja. Olen sitä mieltä, että hyvä parisuhde on paljon tahtomista. Avioliitto kannustaa enemmän kuin avoliitto. Avioeroista olen sitä mieltä, että kirkon iso tehtävä olisi tukea ihmisiä vahvistamaan liittoaan. Pidän erityisen tärkeänä, että avioliitolla on Jumalan siunaus ja että Jumala siten vahvistaisi liittoa.
Elin pitkään avoliitossa ehkä juuri siksi, että pidän avioeroa niin kauheana.”
Piispa teki selväksi, ettei avoliitossa asuvaa vihitä
”Asuin avoliittossa, kun kävin tapaamassa piispaa. Tapaamisessa tehtiin hyvin selväksi, että avoliitossa asuvia ei vihitä papiksi.
Tilanne ei tullut yllätyksenä. Olin kuullut muiltakin, että siellä sitä kysellään. Totta kai se tuntui ikävältä ja mietin, että haluanko työllistyä sellaiseen hiippakuntaan.
Sain myöhemmin paikan toisesta hiippakunnasta. Siellä parisuhteesta ei kysytty.
Jos avoliitto jollekin symboloi sitä, ettei tarvitse sitoutua ja voi kokoajan vaihtaa kumppania, niin sitten se on tietysti ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa.
On vanhanaikaista ajatella, että ihmiset menisivät ensin naimisiin ja sitten muuttaisivat yhteen. Pappina en haluaisi, että seurakuntalaiset kokevat suhteensa olevan vääränlainen, jos he elävät avoliitossa.”
Töitä löytyy, mutta vasta häiden jälkeen
”Valmistuessani olimme kihloissa mutta emme vielä naimisissa. Se meinasi muodostua esteeksi pappisvihkimyksen saamiselle. En ollut etukäteen tietoinen siitä, että parisuhde vaikuttaa vihkimykseen saamiseen niin paljon.
Kävin tapaamassa piispaa kolmessa hiippakunnassa. Kaikilla piispoilla tuntui olevan yhteneväinen linja. Suhtautuminen ei ollut mitenkään myönteinen. Viesti oli se, että jos menet naimisiin, niin töitä löytyy.
Mielestäni asia olisi ihan okei, jos tuomiokapitulien kotisivuilla kerrottaisiin, että avoliitossa asuvia ei vihitä papiksi. Mutta tästä ei kerrota missään. Se tuntuu painostukselta, kun asia kerrotaan yksilöhaastattelussa neljän seinän sisällä.”
Piispa painotti parisuhdetta ensisijaisena kutsumuksena
”Parisuhteesta puhuttiin piispan kanssa. Olen kuitenkin helpoimmassa asemassa, koska olen naimisissa oleva heteromies.
Myönteinen yllätys oli, että piispa painotti parisuhdetta ensisijaisena kutsumuksena suhteessa työhön. Aika suoraan käskettiin pitämään huolta parisuhteesta. Että jos täytyy laiminlyödä työ tai parisuhde, niin laiminlyökää ennemmin työ.”
Avioliitosta ei voi päättää yksin
”Parisuhteesta ei tuomiokapitulissa kysytty suoraan, mutta sitä kierrettiin kysymällä, onko perhettä. Luulen, että sillä haettiin samaa asiaa.
Vastasin perhekyselyihin, että en ole naimisissa eikä minulla ole lapsia, eli olen vapaa lähtemään töihin minne tahansa. Sen tarkemmin ei enää kysytty. En tiedä, olisiko se vaikuttanut paikan saamiseen, jos olisi kertonut, että asun avoliitossa.
Toivoisin, että piispoilla olisi tähän selkeä kannanotto. Olen kuullut kaverin kaverin kautta juttua, että avoliitossa asuminen ei olisi piispan mielestä hyväksyttävää. Siksi olin varuillani sen suhteen.
Toisaalta se on asia, josta ei voi päättää vain itse. En voi vaatia, että nyt pitää mennä naimisiin, koska haluan päästä papiksi.”
Perheestä kysyttiin jo esitietolomakkeessa
”Meidän piti täyttää ennen piispan tapaamista lomake, jossa kysyttiin perheestä. Siihenhän ei ole pakko vastata työhaastattelussa. Koska tiesin tämän, niin periaatteesta en halunnut vastata kysymykseen. Kiersin kysymyksen kertomalla, että minulla on äiti, isä ja sisaruksia. Haastattelussa he palasivat siihen kiertoilmaisuin kysymällä, että asutko yksin, missä päin ja millaisessa kodissa. En antanut selvää vastausta, vaikka olen sinkku.
En muista, kerroinko lopulta, että asun yksin. Kun en ollut avoliitossa enkä seurustellut samaa sukupuolta olevan kanssa, niin minulla ei ollut mitään hävittävää.
Mielestäni parisuhde ei kuulu heille millään tavalla. Ei työantajan tarvitse tietää, millainen työntekijän parisuhde on.”
Lue myös:
Painostavatko piispat papiksi aikovia naimisiin?
Ilmoita asiavirheestä