Mestarilaulaja Olavi Virran syntymästä on kulunut 100 vuotta. Noin 18-vuotiaana Virta pakeni tyttöjen tapaamisistaan hurjistunutta äitiään seurakuntakotiin. Myös seurakuntakodissa sattui jotain, joka sai Virran pakenemaan.
Tapahtumista kerrotaan Lasse Erolan kirjassa Olavi Virta ja hänen maailmansa (Gummerus 2015), josta on otettu tänä vuonna juhlapainos.
Erola kirjoittaa, miten rippikoulua käydessään Virta tutustui Helsingin Sörnäisten seurakunnan nuorisotoimintaan ja löysi ympäristön, jonka hän koki hyvin mieluisaksi ja vapauttavaksi. Virran äidillä ei ollut mitään seurakuntapoikiin liittymistä vastaan.
”Keskustelut Suonionkadun seurakuntakodissa olivat enimmäkseen maallisia. Eniten nuoria sinne veti urheilu, vaikka Virta muistelikin olleensa siihen aikaan ’hirveän uskovainen’. Kristillisen kasvatuksen ja urheilun lisäksi tarjolla oli musiikkia, shakkia ja kielten opiskelua”, Erola kuvaa.
Lähentely-yritys seurakunnassa
Näihin samoihin aikoihin osuivat myös Virran ensimmäiset varovaiset kontaktit tyttöihin. Hänen äitinsä oli hyvin dominoiva hahmo, ylihuolehtivainen.
”Äiti tarttui asiaan kovalla kädellä, ja kokemus olin niin nöyryyttävä, että Olavi lähti kotoa. Elettiin vuotta 1933. Pakopaikka järjestyi Sörnäisten seurakuntakodista Suonionkatu 7:stä, josta hän sai ilmaisen asunnon vahtimestarin tehtävien hoitoa vastaan. Virta myös lauloi seurakunnan kuorossa tenorina, mutta ei aikalaisten mukaan erottunut mitenkään joukosta. Kaikki pitivät häntä ensisijaisesti soittajana”, Erola kirjoittaa.
Virta on muistellut seurakunta-aikaa miellyttävänä myöhemmässä haastattelussaan vuodelta 1970. Samoihin aikoihin tapahtui kuitenkin myös jotakin, joka vauhditti Virran irtoamista seurakunnan piiristä.
”Ilmeisesti homoseksuaalinen seurakunnan työntekijä yritti lähennellä häntä. Viimeisessä televisiohaastattelussaan 1970 Virta kertoi asiasta vain ylimalkaisesti: ’Siellä oli epänormaali mies, ja minä papille sanoin siitä, mutta kun kuulin papin vastauksen, suutuin koko kirkkoon. Ajattelin: pärjään ilman kirkkoakin.’”, Erola kirjoittaa Virran kertoneen.
Kotimaa24:lle Erola kertoo, ettei tapauksesta ole tarkempia tietoja.
– Ei ole muuta tietoa kuin se, että hän oli vissiin saman tein lähtenyt pois. Hän oli kertonut lähentely-yrityksestä jollekin esimiehelleen, mutta ei ollut saanut mitään tukea. Hän oli eronnut seurakunnan palveluksesta ja jättänyt ilmaisen kämpän, Erola toteaa.
Kirkollisveron maksajaksi Virta kuitenkin jäi.
Maanantain pikahäät Kallion kirkossa
Kirjassa kerrotaan myös Olavi Virran avioitumisesta syyskuussa 1946. Erolan mukaan tämä tapahtui nopeasti ja ilman romantiikan ripaustakaan.
”Olavi soitti Irenelle ja pyysi häntä ajamaan taksilla Kallion kirkkoon, jossa hän odotti kahden todistajan kanssa. Seremonia kesti kymmenen minuuttia. Sen jälkeen Irene palasi kotiin ja Olavi lähti asioilleen. Päiväkin oli viikon päivistä kaikkein epäromanttisin, maananta”i, Erola kirjoittaa.
– Virran kiireet olivat mukamas niin hurjat. Siinä oli vaan pari todistajaa ja pappi. Kun seremonia oli ohi, mies sanoi vaimolleen, että minun täytyy lähteä tästä, että heippa. Piti hoitaa se homma pois alta niin kuin sanotaan, Erola kertaa Kotimaa24:lle.
Olavi ja Irene Virran avioliittoa varjostivat laulajalegendan alkoholiongelmat ja naisseikkailut. Pariskunta erosi 1950-luvun loppupuolella, vaikka koetti vielä yhteiseloa myöhemmin.
Lasse Erola ei allekirjoita sitä, että Olavi Virran vaikeudet olisivat johtuneet kontrolloivasta äidistä.
– En uskaltaisi tuollaista tulkintaa tehdä, että äiti olisi vaikuttanut siihen. Pikemminkin köyhät ja hyvin vaatimattomat olot aikaisemmin aiheuttivat sen, että kun hän kovasti sai rahaa laulajana, hän käytti myös sitä rahaa runsaasti ja se ei paljon taskuihin pesää tehnyt.
Monipuolinen Olavi Virta oli paljon muutakin kuin laulaja. Hänellä oli muun muassa menestyvää musiikkialaan liittyvää yritystoimintaa.
Olavi-nimen taustalla Sysmän kirkko
Lasse Erolalla ei ole kovin paljon tietoa Olavi Virran sisäisestä maailmasta tai vakaumuksesta.
– 1950-luvulla kun kaikki meni, hän vaan halusi tehdä duunia ja laulaa. Hän halusi menestyä myös liikemiehenä. Muun muassa levykauppojaan hän piti vanhuuden turvanaan. Työ oli hänellä päällimmäisenä kaikessa. Kun asiat alkoivat kääntyä huonoksi, ei siinä paljon elämänfilosofiaa ollut, kunhan hengissä selvisi. Alkoholismi oli siinä ”auttamassa” hengissä selviämistä, siitä hän haki unohdusta. Seurauksena oli se, että asiat vaan menivät entistä huonomaan suuntaan, Erola miettii.
Olavi Virta syntyi Sysmässä. Pohjan Olavi-nimen arvellaan olevan hänen äitinsä Idan valinta. Sysmässä on keskiaikainen Pyhän Olavin kirkko, josta nimi lie peräisin.
Olavi Virta on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle. Samassa haudassa lepäävät hänen vanhempansa ja poikansa.
– Kävin kuukausi sitten haudalla. Siellä oli tuoreita kukkia, ihmiset muistavat hänet kovasti ja haluavat vielä käydä haudallakin, Lasse Erola sanoo.
Monia elämäkertoja kirjoittanut tietokirjailija Lasse Erola toteaa Virran olevan kaikkien aikojen paras suomalainen iskelmälaulaja.
– Eikä uhkaajaa hänen asemalleen näy. Kyllä se ääni on niin komea ja tulkinnat niin mietittyjä, että niitä voi kuunnella oikeastaan loputtomasti.
Kuva: Wikimedia Commons
