Matti Pikkarainen käynnisti keskustelun siitä, onko etelässä ja pohjoisessa olevilla kirkon ihmisillä eroja. Voidaanko puhua etelän ja pohjoisen välisestä juovasta?
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketolan mukaan Helsinki ja pääkaupunkiseutu eroavat muusta Suomesta monilla tutkimuksellisilla mittareilla. Ero näkyy nimenomaan siinä, miten suhtaudutaan seksuaalivähemmistöihin. Etelässä ollaan myös halukkaampia uudistamaan kirkon oppia.
Tuomiorovasti Pikkarainen kirjoitti Kaleva-lehden blogissaan ”etelän valopäistä” ja kritisoi Suomen Lähetysseuraa siitä, että se siunaa parisuhteensa rekisteröineet lähetystyöhön.
Voidaanko kirkon sisällä puhua etelän ja pohjoisen välisestä juovasta, Kimmo Ketola?
– Kyllä siinä nyt jonkunlainen juopa on. Kyllä seurakunnat elävät erilaisissa todellisuuksissa ja kysymykset ovat sellaisia, että ne pakottavat kirkon teologiseen reflektioon. Eivätkä kysymykset vähäpätöisiä ole, ne jakavat kirkkokansaa. Keskustelua ja pohdintaahan se edellyttää – sivistynyttä keskustelua.
Ketola allekirjoittaa sen, että nykyisin ihmisiä saatetaan kirkossa määritellä konservatiiviksi tai liberaaliksi vain sillä perusteella, miten suhtaudutaan homoseksuaalien oikeuksiin.
– Kyllä se valitettavasti näin on. Tämä on kysymys, joka jakaa kirkkokansaa aika rajusti. Asia vaikuttaa myös siihen, määrittääkö ihminen itsensä konservatiiviksi tai liberaaliksi.
Nyt vasta opetellaan keskustelemaan
Ketolan mielestä kirkollisessa keskustelussa eletään vaihetta, jossa vasta opetellaan keskustelemaan.
– Aikaisempina vuosikymmeniä konsensusmieliala oli vahvempi, sitouduttiin tai oltiin hiljaa. Nyt kun oma mielipide on helpompi ilmaista, totta kai ylilyönnitkin tulevat näkyviin. Seurauksena on kasvukipua, kun opetellaan käymään keskustelua avoimin kortein.
– On valitettavaa, että hyvinkin masentavaa puhetta mahtuu joukkoon, mutta toisinajattelevan vaientaminen ei ole enää vaihtoehto.
Ketola muistuttaa myös, että suhtautuminen homoseksuaalien oikeuksiin jakaa koko yhteiskuntaa.
Jos toisaalla homoseksuaalisuus on raamattukysymys ja toisaalta ihmisoikeuksia on vaikea ajaa puolittain, miten voidaan kohdata ja keskustella? Tähän kysymykseen Ketola ei osaa vastata.
– En tiedä, mitä tuohon sanoisi. Onko kompromissi parempi kuin mennä selkeästi jommallakummalla linjalla? Keskusteluyhteyteen pitäisi kuitenkin pystyä sitoutumaan.
Kirkossa on viime aikoina kuultu väitteitä, että konservatiiveja sorrettaisiin, tällaista ovat esittäneet myös ”liberaaleina” pidetyt henkilöt. Ketolan korviin konservatiivien sorto kuulostaa vahvalta ilmaisulta.
– Kuitenkin tilanne kirkossa on sellainen, etteivät ne liberaalit valtaosassa mikään enemmistö ole, edes jos puhutaan kaikista kirkon jäsenistä tai varsinkaan kirkon työntekijöistä. Jos katsotaan aktiivista kirkossakävijäporukkaa, tilanne on aika jakaantunut.
Ketola nostaa liberaaleista puhuttaessa esiin sen, että pääkaupunkiseudulla on karsittu joidenkin lähetysjärjestöjen rahoja vedoten niiden konservatiivisuuteen tai homovastaisuuteen.
– Tätä voi joku käyttää esimerkkinä konservatiivien sortamisesta, jos jätetään ilman rahaa näkemysten takia. En menisi sanomaan, että massiivisista sortotoimista on kyse. Uhrimentaliteetti kuuluu osana retoriikkaan, mutta en tiedä, kuinka vakavasti siihen kannattaa suhtautua, Ketola katsoo.
Lue myös: Tuomiorovasti, keitä ovat etelän valopäät?
Tuomiorovasti: Tämä on tuhon tie
Ilmoita asiavirheestä