Piispa Kaarlo Kalliala totesi
Yle uutisille
, että kirkon perheneuvonnan on oltava maksutonta kaikille. Perheneuvonta on erityisdiakoniaa eikä diakoniasta oteta koskaan keneltäkään maksua, hän perusteli.
Kalliala esitti toivomuksen, että Rauman seurakunta pohtisi vielä, alkaako se periä maksua kirkkoon kuulumattomilta perheneuvonnan kävijöiltä.
Perheneuvonta ei kuulu kirkkohallituksessa eikä myöskään Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä organisatorisesti diakoniatyön alaisuuteen. Helsingin seurakuntien eläkkeellä oleva johtava perheneuvoja Harry Arvo kuitenkin allekirjoittaa Kallialan kommentit.
– Kyllä perheneuvonta on minun mielestä diakonista työtä. Näin voidaan ajatella, se on vain hyvin pitkälle erikoistunutta ihmisten auttamista. Sen lisäksi siellä on oman kokemukseni mukaan esillä myös jopa puhtaasti hengellisiä kysymyksiä, jonkun verran, Arvo sanoo.
Pitäisikö perheneuvonta laittaa hallinnollisesti diakoniatyön alle?
– Perheneuvonta on sillä tavalla hyvin omaleimainen alue, että sen pitää saada vapaasti ilman muita rajoitteita kehittyä omalla profiilillaan. Se vaatii ihan oman erityisen lähestymistapansa, johon ei ole syytä sekoittaa kauhean paljon muuta, Arvo sanoo ja muistuttaa, että hän antaa haastattelun eläkeläisenä eikä puhu esimerkiksi Helsingin perheneuvonnan suulla.
Arvo ymmärtää jossain määrin Rauman ratkaisua siirtyä perimään maksua perheneuvonnasta muilta kuin kirkon jäseniltä. Hiljattain eläköityneenä hän muistelee, että Helsingissäkin perheneuvojien kesken maksullisuudesta oli puhetta ja pähkäilyä, ei kuitenkaan missään virallisessa mielessä.
– Se on aika monivivahteinen juttu. Kun toisaalta perheneuvontakin on diakonista ja sielunhoidollistakin toimintaa, onko se sitten ihan perusteltua ja oikein ottaa sellaisesta maksua. Se on kirkon perustehtävä ja työn ydintä tämä diakonis-sielunhoidollinen ihmisten kohtaaminen. Maksun ottamista pitäisi ainakin pitkään harkita, hän pohtii.
– Maksullisuus on iso kysymys, eikä minulla ole valmista kantaa tähän. Ratkaisua pitää käännellä kunnolla, että myös tiedetään, mitä ollaan tekemässä ja osataan perustella. En sulje täysin pois sitä, että maksullisuuteen mentäisiin, Arvo pohtii henkilökohtaisena kantanaan.
Ajatuksia maksullisuuden suuntaan voisi ohjata myös se, että on perheneuvonnan asiakkaita, jotka jättävät varatut ajat käyttämättä. Tämä on ikävää vallankin kun tiedetään, että palveluun on valtava tunku ja tarve.
– Itseäni on harmittanut, että ihmiset jättää käyttämättä varattuja aikoja. Se on aika kallista. Välillä peruutuksia on sen verran usein, että ihan selkeästi surettaa – jos olisi maksullista, ehkä niin paljon ei olisi peruutuksia, Arvo miettii.
– Mahdollisen maksun suuruus voi myös olla hankala kysymys. Jos maksu on kovin pieni, se voi vaikuttaa mielikuviin kirkon perheneuvonnasta ”parin kympin terapiana”. Selkeästi oikeata tasoa vastaava maksu taas luultavasti vaikeuttaisi vähävaraisten hakeutumista palvelusten piiriin eikä sopisi diakoniatyön henkeen. Tältä kannalta katsoen maksuttomuus puoltaisi paikkaansa, hän jatkaa.
Ilmoita asiavirheestä