Espoon hiippakunnan synodaalikokouksessa Hyvinkäällä viime viikon keskiviikkona puhunut Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian ja patristiikan professori, ortodoksimunkki Serafim Seppälä naulasi Hyvinkään kirkossa yhdeksän teesiä siitä, miltä luterilaisuus näyttää sen ulkopuolelta katsottuna.
Seppälä aloitti tunnin mittaisen esityksensä sillä, että on mielenkiintoista puhua reformaation muistovuoden aihepiireistä henkilönä, joka itse pitää reformaatiota traagisena onnettomuutena.
Seppälän teeseissä oli monia ajattomia ja ajankohtaisia teemoja, joita hän analysoi teologisesti.
Viidennessä teesissään Seppälä ihmetteli sitä, perustuuko luterilaisuus todella Raamatulle ja Tunnustuskirjoille.
– Luterilaisuus kirjoissa perustuu ehkä edelleen Raamattuun ja Tunnustuskirjoihin, mutta käytännössä tämä on katoamassa – missä määrin, on asia, josta on vaikea saavuttaa ymmärrystä median läpi. Ilmeisesti kuitenkin suhteellisen harvoin kuulee luterilaisen papiston radiohartauksia tai haastatteluita, joissa Raamattua ja Tunnustuskirjoja käytettäisiin näkemyksen perusteluna, Seppälä latasi.
Seppälä lisäsi löylyä toteamalla, että sen sijaan puhetta ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta riittää.
– Näitä käytetään itseisarvona, joita ei tarvitse perustella millään. Toki raamatunkohtia voidaan edelleen käyttää, mutta käytetäänkö niitä todella perustana, jolla seistään, vai kyseisten arvojen havaintomateriaalina?
Seppälän teesien kokonaisuus oli seuraava:
1. ”Jumala haluaa painia”
2. ”Te ette ole fatalisteja”
3. ”Emme tiedä, mikä meissä pelastuu”
4. ”Uutta kirkkoa ei voi perustaa perustamatta lahkoa”
5. ”Perusteet ovat hukassa”
6. ”Täyttä kristillistä elämää ei enää ole”
7. ”Me emme ole yksilöitä (monadeja), me olemme muita”
8. ”Me emme osaa puhua”
9. ”Rytmi on tärkeämpi kuin totuus”
Lue, mistä kaikesta professori Serafim Seppälä puhui Hyvinkään-esitelmässään Kotimaa Prosta.
Kuva: Pentti Potkonen
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä