Suomalaisten hengellinen elämä jatkaa monipuolistumistaan. Yhä erilaisemmat hengellisyyden ja henkisyyden ilmaisumuodot ovat sallittuja, jopa toivottavia.
Hyvänä esimerkkinä on Turussa toimintaansa vauhdilla aloitteleva pyhiinvaelluskeskus. Se edustaa uutta hengellisyyttä eli ammentaa vanhasta perinteestä mutta modernin elämäntunteen tarpeisiin.
Pyhiinvaellus on kuulunut suomalaiseen hengellisyyteen katolisella ajalla, mutta tapaan tuli pitkä tauko. Reilun kolmen–neljänkymmenen vuoden aikana kiinnostus pyhiinvaellukseen on kasvanut. Suomessa on useita pyhiinvaelluksesta kiinnostuneita yhteisöjä.
***
Tulevan heinäkuun aikana esitellään Turun tuomiokirkolta lähteviä pieniä pyhiinvaellusreittejä. Ensi vuonna on tarkoitus saada Turun tuomiokirkon lähistölle varsinainen pyhiinvaelluskeskus, paikka, joka voisi koota pyhiinvaelluksesta kiinnostuneita ja jossa voitaisiin jakaa tietoa laajemmin pyhiinvaelluksen ideasta ja teologiasta – kahvilaa unohtamatta.
Pyhiinvaellus on hyvä uuden hengellisyyden tai henkisyyden harjoittamisen muoto, sillä se on samalla toiminnallista eikä siihen kuulu osallistujien motiivien tenttaaminen. Myös moni maallisempi ihminen osallistuu pyhiinvaellukselle.
Turun pyhiinvaelluskeskus on Turun kaupungin, Kirkon keskusrahaston ja arkkihiippakunnan yhteinen hanke.
***
Suomalainen pyhiinvaelluksen omintakeinen ilmenemismuoto ovat olleet vuosittaiset herätysliikkeiden kesäjuhlat. Tänä vuonna ne ovat uudenlaisen tilanteen edessä. On opittava juhlimaan etänä, verkon tai radion välityksellä.
Kesäjuhlapyhiinvaelluksiin olennaisesti kuuluva sosiaalisuus jää nyt erilaiseksi. Koronapandemia osoitti monen muuan asian ohella, että hengellisyyden ilmenemismuodot voivat muuttua, äkistikin.
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö. Pääkirjoitus on julkaistu 26.6. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.