Alkuviikon uutispommi oli YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti. Pommi ei tässä tarkoita raportin tietosisältöä ilmastonmuutoksesta ja maapallon keskilämpötilan noususta 1,5 asteella, koska se on pääpiirteissään ollut jo tiedossa. Raportti on pommi, koska se on niin painavaa luettavaa. Yksilö voi helposti ahdistua ja musertua uhkakuvien alle.
Ilmastonmuutos on niin iso ja vaikeasti hahmotettava asia, että moni siirtäisi mieluiten sen pohtimisen tuleville sukupolville.
Presidentti Donald Trump mukaan lukien kaikki eivät edes usko ilmastonmuutokseen. Se on helpompaa kuin ryhtyminen Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin toimiin eli maapallon keskilämpötilan nousun katkaisemiseen tai ainakin hidastamiseen. Tämä tarkoittaisi myös yksilöä ja kuluttajaa koskevia rajuja ratkaisuja, muun muassa lentämiseen ja autoiluun liittyen.
Mitä yksittäinen ihminen voi asioille, jotka tapahtuvat maailmanlaajasti? Mitä voi pisara meren aaltojen voimalle?
***
Tehokkaat toimet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat tärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeää – ellei jopa tärkeämpää – ovat toimet toivon herättämiseksi. Ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta ei synny halua saati ponnekkuutta päästöjen rajoittamiseen.
Toivoa herättää muun muassa teknologian kehittyminen yhä energiatehokkaampaan suuntaan. Ihmisen kehittämä teknologia on vauhdittanut ilmaston lämpenemistä, mutta teknologia voi olla myös väline ongelman ratkaisemiseksi. Maailman pelastamiseen tarvitaan insinöörejä.
Toivoa herättää myös niin yksilöiden kuin yhteisöjen havahtuminen uhkaavaan ongelmaan. Yhden ihmisen ratkaisut eivät vielä muuta mitään, mutta kun heitä on monta ja yhteisöt lähtevät mukaan, tilanne alkaa näyttää valoisammalta.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti tästä yhden ihmisen vaikutusvallasta viimeviikkoisessa Facebook-päivityksessään. Hän kirjoitti, että ”Pieni miljoonakertaisena onkin suuri; Suomessa noin 2/3 kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta.”
***
Myös kirkko ja sen jäsenet ovat vaikuttajia suhteessa ilmastonmuutokseen. Kirkko on jakanut vuodesta 2001 ympäristödiplomeja niille seurakunnille, jotka sitoutuvat omassa toiminnassaan kantamaan vastuuta luomakunnasta.
Kirkolliskokous saa marraskuussa käsiteltäväkseen kenttäpiispa Pekka Särkiön ja kuuden muun kirkolliskokousedustajan aloitteen, joka esittää määrärahan myöntämistä kirkon ilmasto-ohjelman päivittämiseksi.
Nyt se pitää tehdä, sillä edellinen ohjelma kirjoitettiin kymmenen vuotta sitten. Tässä ajassa ilmastonmuutokseen liittyvä tieto on oleellisesti lisääntynyt.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 11.10.2018.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Pääkirjoitus: Hän säät ja ilmat säätää – ja ihminen ottaa valtaa Luojan tontille kuuluvista asioista
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.