Kotimaassa ja Kotimaa24:ssä kerrottiin viime viikolla iranilaisesta kristityksi kääntyneestä Sardarista, jota odotti pakkopalautus. Tapaus herättää oikeutetusti pitkän liudan kysymyksiä viranomaisten kyvystä arvioida uskonnollisesta vakaumusta ja sen merkitystä.
Ensinnäkin viranomaiset voivat arvioida, että kotimaahansa palautettava ei ole tosiasiallisessa vaarassa uskonsa tähden. Esimerkiksi Iranissa uskonnolliset vähemmistöt ovat tunnustettuja perustuslain mukaan, ja niillä on oikeus harjoittaa seremonioitaan. Siitä huolimatta varsinkin kristityt voivat joutua eriasteisen painostuksen kohteeksi.
Toisaalta viranomainen voi arvioida, ettei pakolaisen kääntymys ole aito, vaan yritys saada sen avulla oleskelulupa. Tämä herättää kirkoissa ymmärrettävästi vastaväitteitä, varsinkin, jos kielteisen päätöksen saanut ja hänen vakaumuksensa tunnetaan yhteisössä hyvin.
Jos kristityksi kääntynyt ei itse pysty sanallistamaan uutta uskontoaan, viranomaisella ei tietenkään ole paljon vaihtoehtoja. Tähän on helppo todeta, että tuskinpa kaikki veroja maksavat luterilaisen kirkon jäsenetkään pystyvät sanallistamaan uskontoaan – rippikoulusta ja koulun uskonnonopetuksesta huolimatta.
***
Kristinusko, kuten muutkin uskonnot, näyttäytyy erilaisena vastakääntyneen silmin. On suuri ero sillä, onko kääntynyt kasvanut kyseisen uskonnon läpäisemässä kulttuurissa vai omaksuuko hän samalla uuden kulttuurin ja uskonnon.
Kristinuskossa on erilaisia painotuksia ja elämäntapoja. Kristityksi kääntymisellä voidaan tarkoittaa elämänkatsomuksellisen prosessin yhtä käännekohtaa tai se voi olla äkkinäisen huuman aikaansaama mielenmuutos. Uskovaisuudella on monta temperamenttia.
Huolimatta uskontunnustusten sanamuodoista ja muista oppilauseista usko voi näyttäytyä eri tavoin. Se voi ilmetä yhtä hyvin Jumalan rakkauden puutarhana, jonne kaikki ovat tervetulleita, kuin Jeesuksen kuolemaa ristinpuulla korostavana yksilöllisenä kokemuksena.
Teologia sanoittaa erilaisia uskon teitä. Yksittäinen ihminen ei tähän sanoitukseen aina pysty, vaan hänen määrittelynsä jäävät vajaamittaisiksi niin viranomaisten kuin uskon portinvartijoiden mielestä.
Uskonnollisesta vakaumuksesta kertominen saati sen perustelu on vaikeaa kantasuomalaisellekin, joten se on monin verroin vaikeampaa toisesta kulttuurista tulevalle, joka löytää kristinuskosta elämälleen merkitystä.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 15.8.2019.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kristityksi kääntynyt Sardar odottaa pakkopalautusta – ystävät keräävät adressia
Kristityksi kääntyminen on viranomaisille eri asia kuin kirkoille – Migri ja seurakunnat kohtasivat
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.