Moni valtakriitikko hamuaa salaisesti valtaa itselleen ja omalle viiteryhmälleen, sanoi Kuopion piispa Jari Jolkkonen tänään tiistaina valtaa käsittelevässä symposiumissa Joensuussa.
– Ja vallan makuun päästyään hän myös käyttää valtaa, usein mielellään ja ankarimman mukaan, Jolkkonen jatkoi.
Jolkkonen oli yksi lukuisista alustajista Karjalan teologisen seuran kaksipäiväisessä symposiumissa Itä-Suomen yliopistolla. Tänä vuonna symposium keskittyi vallan kysymyksiin.
Jolkkonen keskittyi esityksessään ajattelutapaan, jossa valta on aina väärin, paitsi silloin kun se on kriitikon omissa käsissä. Hän puhui filosofi Michel Foucault’n oivalluksesta, jonka mukaan ihmisen omat valtapyyteet kätkeytyvät usein salakavalasti. Hän valotti ilmiötä kuvaamalla kahta ihmistyyppiä, joissa tämä tulee näkyväksi.
Ensimmäinen on tyyppi, joka pukeutuu profeetan viittaan kertoen olevansa rohkea, ennakkoluuloton ja pakotettu taistelemaan yhteisöään vastaan, koska yhteisö ei ymmärrä hänen nerouttaan.
Toinen tyyppi asettelee päähänsä marttyyrin kruunun kertoen, että pahantahtoiset ihmiset sortavat häntä ja hän on ajojahdin viaton uhri.
Jolkkosen mukaan on toki mahdollista, että ihminen on väärinymmärretty nero tai viaton uhri. Usein tällaisen retoriikan taustalla kuitenkin on enemmän tai vähemmän kätkettyjä ja tiedostettuja valtapyrkimyksiä.
– Pääseekö valtaan lopulta se, jolla on suurin oikeus loukkaantua, Jolkkonen kyseli.
Aamuöisin piispa murehtii työyhteisöjen kriisejä
Puheessaan Jolkkonen otti myös kantaa vallankäyttöön kirkossa ja seurakunnissa. Hän kertoi, että usein erityisesti aamuöisin hänen mieltään vaivaavat vakaviksi kehittyneet ristiriidat ja ongelmat seurakuntien työyhteisöissä.
– Puuttuessani ongelmiin ja tehdessäni ratkaisuja joudun käyttämään valtaa ja joku saattaa haavoittua. Jättäessäni puuttumatta kärsivät henkilöt ja omatuntoni syyttävät minua vastuunpakoilusta.
Jolkkosen mukaan olisi parempi, että työyhteisöristiriitoja ratkottaisiin ilman julkisuutta. Hän ei nostanut itse puheenvuorossaan esille mitään yksittäistapausta. Jolkkosella on kuitenkin tuore kokemus vaikeasta ja pitkään jatkuneesta tilanteesta, jota on käsitelty myös mediassa ja joka päättyi Konneveden kirkkoherran Olavi Virtasen erottamiseen.
Yleisökeskustelussa Jari Jolkkoselta kysyttiin, pitäisikö kirkkoherrojen ja piispojen virat olla määräaikaisia. Piispa piti kirkkoherran viran määräaikaisuutta ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, kuinka raskas ja pitkä kirkkoherran valintaprosessi on. Piispan tehtävän määräaikaisuus on puolestaan ongelmallinen vihkimysviran vuoksi.
Jolkkonen totesi, että yleensä määräaikaisuutta toivotaan siksi, että halutaan tarvittaessa päästä eroon viranhaltijoista, jotka ovat ikäviä tyyppejä ja kyvyttömiä tehtäviensä hyvään hoitamiseen.
– Tähän ongelmaan voisimme hyvin soveltaa maallista viisautta ja ottaa käyttöön johtajuussopimukset myös kirkkoherroille, Jolkkonen sanoi.
– Sopimuksessa kirkkoherra sitoutuisi itse irtisanoutumaan, jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa vallitsee luottamuspula. Irtisanoutuessaan hän saisi sovitun kipukorvauksen. Näin vältyttäisiin kuluttavilta oikeusriidoilta.
”Kaikki valta on lainavaltaa Jumalalta”
Puheenvuoronsa lopuksi Jolkkonen tiivisti kristinuskon annin nykyiseen valtakeskusteluun. Ensinnä hän painotti, että kristinusko on pohjimmiltaan valtakriittistä, koska langennut ihminen on taipuvainen käyttämään valtaa myös väärin.
Toiseksi Raamattu ei anna Jolkkosen mukaan juurikaan eväitä poliittiselle vallankumoukselle, koska siellä kehotetaan monissa tilanteissa ihmisiä alistumaan jopa huonon, epäoikeudenmukaisen ja itsevaltaisen esivallan tahtoon. Varhaiskristittyjen elämäntapaa kuvasi kuuliaisuus esivallalle. Toisaalta Raamatusta löytyy myös ajatus siitä, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä. Näiden kahden periaatteen jännitettä on tulkittu eri aikoina ja eri paikoissa eri tavoin.
Kolmanneksi jotkut kristinuskon radikaalit painotukset ovat liudentuneet, koska kristinusko on etääntynyt lopunaikoja painottaneista juuristaan. Esimerkiksi ehdottomasta köyhyyden vaatimuksesta on tingitty.
Jolkkosen mukaan kristinuskossa ajatellaan, että valta on aina viime kädessä Jumalalla ja muut vallankäyttäjät ovat vastuussa hänelle. Tämän kuuluu pitää johtajat nöyrinä ja pakottaa heidät vastuulliseen vallankäyttöön. Niin piispan valta kuin kaikki muukin valta on aina lainavaltaa Jumalalta.
Kuva: Matti Karppinen
Oikaisu 14.2.2018 kello 8.45. Ranskalaisen filosofin Foucault’n etunimi on Michel, ei Michelle.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä