Kirkkohistorian professori Jouko Talonen analysoi Kotimaa24:n pyynnöstä Risto Uimosen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilää koskevan tietokirjan Juha Sipilä – Keskustajohtajan henkilökuva (Minerva 2015) kuvausta Rauhan Sanan lestadiolaisuudesta.
Verkkoesseessä julkaistussa kirjoituksessa Talonen muun muassa toteaa, että rauhansanalaisuus on vanhoillislestadiolaisuuden toinen haara, kuten teologian tohtori Teemu Kakkuri on aiemmin Kotimaa24:ssä kertonut.
”Olisi siis täysin absurdia irrottaa liike kirkkohistoriallisessa mielessä Laestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta”, Talonen kirjoittaa.
Hänen mukaansa yhtenäisen vanhoillislestadiolaisuuden ajan (1900–1934) hengellinen perintö on edelleen Rauhan Sanan perusrunko. ”Liikettä voi kutsua maltilliseksi vanhoillislestadiolaisuudeksi siksi, että se eroaa erityisesti seurakuntakäsityksessä SRK-vanhoillisuudesta.”
SRK tarkoittaa vanhoillislestadiolaista Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistystä.
”Kansanliikkeen tasolla rauhansanalaisuus muistuttaa monissa asioissa mentaalisesti SRK-vanhoillisuutta, toki muutettavat muuttaen. Liikkeestä saattaa löytää hyvinkin jyrkkiä, mutta samaan aikaan varsin liberaaleja mielipiteitä.”
Talonen vahvistaa myös Teemu Kakkurin kannan, jonka mukaan rauhansanalaisuus on koko suomalaisen herätysliikekentän kokonaisuuden huomioon ottaen uskonnollis-teologisesti konservatiivinen liike.
”Uimosen kirjan kuvaus rauhansanalaisuuden ja SRK–vanhoillisuuden eroista elämäntapakysymyksissä pitänee paikkansa ainakin joillakin paikkakunnilla useissa asioissa. On ehkä liioittelua puhua Uimosen tapaan rauhansanalaisuuden ’liberaalista’ siivestä, mutta varmaan juuri tässä suhteessa elämäntapoja ja asenteita koskettava kuvaus osuu kohteeseensa”, Talonen kirjoittaa.
Risto Uimosen kirjan mukaan keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lukeutuu rauhansanalaisuuden ”liberaaliin siipeen”.
Kuva: Helsingin yliopisto / ID, Veikko Somerpuro
Lue Talosen Verkkoessee kokonaan tästä
Lue myös
Vielä kerran – tällainen on Sipilän Rauhan Sana
Ilmoita asiavirheestä