Kirkon rippikoulujen laaja kirjo oli esillä torstaina Helsingissä, kun neljä panelistia kokoontui Suomen teologiseen instituuttiin (STI) keskustelemaan siitä, mitä rippikoulussa opetetaan seksistä.
STI:n pääsihteerin Jari Rankisen juontamaan keskusteluun oli kutsuttu Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen, Kouvolan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Eveliina Huuskonen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen ja Espoonlahden seurakunnan nuorisodiakoni Hanne Malkki.
Taustalla oli konservatiivisten järjestöjen viime vuonna julkaisema nuorten seksuaalietiikan opas Kutsuvat sitä rakkaudeksi ja sen herättämä huomio. Keskusteluasetelmassa Heinonen ja Huuskonen edustivat konservatiivipuolta, Kokkonen ja Malkki liberaalia ääntä.
Näin opetan seksuaalisuudesta
Aluksi Jari Rankinen pyysi keskustelijoita kertomaan, mitä he haluavat opettaa rippikoulussa seksuaalisuudesta ja millaisia asioita pitää esillä.
Eveliina Huuskonen sanoi lähtevänsä nuorten kanssa liikkeelle siitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja katsoi, että se oli hyvä. Hänen mielestään yhteiskunnassa yritetään tällä hetkellä hävittää naiseus ja mieheys. Toinen tärkeä näkökulma Huuskosen mielestä on se, miten nuori osaa suojella ja pitää huolta itsestään seksuaalisena olentona.
Hanne Malkki haluaa rohkaista nuoria pohtimaan, millaisia ihmissuhteita he haluavat elämäänsä. Tärkeää on, että nuori tutustuu itseensä ja herkkyyteen itsessään.
– Osittain rippikoulussa on kyse myös suvaitsevaisuuskasvatuksesta. Että ihminen on tasa-arvoinen sukupuolisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Avioliitosta Malkki opettaa hyvänä parisuhteen muotona.
– Kun nuori kysyy, olisitko valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, hän saattaa kysyä, kelpaanko minä, Malkki huomautti.
Jarmo Kokkonen toi ohjenuoranaan esiin Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyössään käyttämän tunnuslauseen ”Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin”.
– Ajattelen rippikoulun kokonaisvaltaista merkitystä. Millainen on ilmapiiri, millainen ihmiskuva, millaista kieltä käytetään, millaista huumoria viljellään, Kokkonen sanoi.
Juha Heinonen kuvasi kaaren paratiisista ja luomisesta tunteiden käsittelyyn ja rakkauteen kasvamiseen. Sen jälkeen puhutaan vastuusta, hellyydestä, esiaviollisesta seksistä ja sen haasteista.
Heinonen myönsi, että hänen omatkin kommenttinsa avioliitosta ja avoliitosta ovat maltillisempia kuin runsaat 30 vuotta sitten. Avioliittoa hän toki korostaa edelleen.
– Sitten käsitellään lankeemusta, ihmisen pienuutta ja kipeyttä ja Jumalan suuruutta. Siinä saa olla tarkkana ja herkkänä. Lopetetaan armon ja armollisuuden painottamiseen.
Milloin seksin saa aloittaa?
Miksi uskovat tuntuvat suhtautuvan seksiin kielteisesti, kun se kerran on positiivinen asia? Rankinen kysyi panelisteilta.
Eveliina Huuskosen mukaan ihmiset kokevat helposti, että käskyt panevat heidät ahtaalle.
– Minä kuulen sen niin, että Jumalalle ihmissuhteeni ovat niin tärkeitä, että hän haluaa suojella niitä. En sitten tiedä, voiko sitä suojelun näkökulmaa löytää ilman Jumalaa.
Jarmo Kokkonen totesi, että ihanteet ovat olemassa, mutta itse kukin joutuu toteamaan, ettei pysty niiden kanssa elämään.
– Seurakuntaelämä ja kristityt ovat osanneet olla armottomia, kategorisoivia ja luokittelevia. Ihmisillä on aito kokemus siitä, että kristityt tuntuvat tietävän toisten asiat paremmin kuin he itse.
Hanne Malkin mukaan lempeää ja hyväksyvästi katsovaa kirkkoa rakennetaan rippikoulu kerrallaan. Juha Heinosen mielestä kristityt halutaan näissä asioissa usein myös ymmärtää väärin.
Seuraavaksi pohdittiin kuvitteellista nuoren kysymystä siitä, milloin seksin saa aloittaa.
Jarmo Kokkonen piti tärkeänä, että asiasta pystyy puhumaan kumppaninsa kanssa.
– Aihe, josta ei voi keskustella, on aihe, johon ei voi kiirehtiä.
Hänen mielestään nuori ei odota aikuiselta päivämääriä vaan pohtijaa ja rinnalla kulkijaa.
Hanne Malkki korosti toisen kunnioittamista.
Eveliina Huuskonen haastaisi nuorta pohtimaan, mitä tämä ajattelee avioliittoa edeltävien kokemusten tuottavan.
– Aika harva katuu sitä, jos on odottanut avioliittoon.
Juha Heinonen haluaisi ilmaista rippikoululaiselle, että sukupuoliyhteys kuuluu avioliittoon.
– Se on kaunein asia kahden ihmisen välillä ja siksi myös pyhä asia.
Miksi kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia?
Rankinen kysyi panelisteilta, mitä nämä sanoisivat homoseksuaaliselle nuorelle, joka kertoisi tietävänsä, että joidenkin kristittyjen mielestä hänellä ei saisi olla puolisoa?
– Sanoisin, että älä hätäile, älä pelkää. En voi vaatia keneltäkään muutosta. Toisin esille, että me ihmiset olemme vajavaisia, mutta Jumala ei hylkää, Juha Heinonen sanoi.
Eveliina Huuskonen haluaisi jutella nuoren kanssa siitä, mikä on saanut hänet ajattelemaan, että hän on homo. Huuskonen toisi esiin, että kristityt ajattelevat asiasta eri tavoin.
– Työntekijänä pitää jättää moni asia Jumalalle, voin ohjata Raamatun pariin ja rukoilla hänen kanssaan.
Hanne Malkki kannustaisi nuorta elämään rohkeasti kumppaninsa kanssa. Jos nuoren ympärillä on ihmisiä, jotka antavat toisenlaista viestiä, Malkki haluaisi olla nuoren rinnalla.
Jarmo Kokkonen korostaisi, että ihmisten moninaisuus näkyy myös sukupuolisessa ja seksuaalisessa suuntautumisessa.
– Kyse on lahjasta.
Jos nuori kysyisi vihaisena, miksi kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia, Juha Heinonen toisi esiin, että kirkko perustaa oppinsa Raamatun sanaan ja tunnustuskirjoihin.
– Tähän perustuu se, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Hanne Malkki yhtyisi nuoren kysymykseen ja olisi vihainen yhdessä hänen kanssaan.
Eveliina Huuskonen huomauttaisi, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet on huomioitu lainsäädännössä.
– Toisin esiin myös, kuinka paljon alkuseurakunnassakin on ollut eri lailla ajattelemista ja ristiriitoja.
Jarmo Kokkonen kertoisi, että kirkko on ollut hidas monessa muussakin asiassa. Hänen mukaansa nuorille on olennaisinta se, miten nuoren lähellä olevat asiaan suhtautuvat.
– Mutta kyllä nuoret toisaalta ovat tietoisia siitä, että tämä on kirkolle ihan skitso tilanne. Yhteinen todistus kirkon puolelta on ristiriitainen ja sekava.
Turvallinen vai vaarallinen seksuaaliopas?
Paljon keskustelua synnyttäneeseen Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjaan panelisteilla oli erilainen suhde. Juha Heinonen kuului kirjan tekijöihin, Jarmo Kokkonen kommentoi sitä syksyllä julkisuudessa. Hanne Malkki ja Eveliina Huuskonen olivat tutustuneet kirjaan.
Jari Rankinen huomautti, että kirkon merkittäviltä paikoilta kirjaa on luonnehdittu sekä vaaralliseksi että turvalliseksi.
Jarmo Kokkonen sanoi kohdistaneensa kritiikkinsä ennen kaikkea siihen, miten kirja puhuu itsetyydytyksestä ja seksuaalivähemmistöistä.
– Jos vähemmistöön kuuluvat kokevat, että selibaatti on ainoa mahdollisuus, ei ole ihme, että tulee kritiikkiä.
Hanne Malkki huomautti, että Espoon seurakuntien rippikouluopetus ja seurakuntien kasvatustoiminta linjaa ottavansa huomioon seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisten identiteettien moneuden. Hän piti kuitenkin kirjasta noussutta kohua turhan suurena.
Juha Heinonen sanoi saaneensa kollegoilta positiivista palautetta oppaasta viimeksi Kirkon kasvatuksen päivillä tässä kuussa.
– Se meni minulla ihon alle, että kirja olisi vaarallista tai rikollista toimintaa, hän kertasi kirjan saamaa kritiikkiä.
Eveliina Huuskosen mielestä kirjassa on paljon hyvää, mutta hän ei jättäisi nuoria yksin sen kanssa. Hän arvosti kirjan asennetta, joka kehottaa miettimään ennen toimimista.
Kuva: Meri Toivanen. Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen ja kirkon kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen STI:n tiloissa.
Lue myös:
Konservatiivit päivittivät seksioppaansa nuorille – ajan kuluminen sai ottamaan kantaa homouteen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.