Kirjavat kankaat heiluvat syyskuun alun tuulessa lapinlahtelaisen taidekahvila Luova Puun pihassa. Pohjoissavolainen taivas on tänään aurinkoinen, mutta pilvet häilyvät taustalla hyvin tummina. Maisema muistuttaa suomalaisen yhteiskunnan tilasta.
Säätiedotus lupasi iltapäiväkuuroja.
Kristillisdemokraattien tuore puheenjohtaja Sari Essayah on sopinut haastattelupaikaksi aiemman pääministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen taidekahvilana toimivan mummolan. Katainen on naapurikunnan, Siilinjärven poikia.
Järvellä kahvilan edustalla on kirkkovene, johon on tehty monta mastoa, joissa jokaisessa on kirkkaanvärinen purje. Lapinlahti on vanha kulttuuripitäjä, eikä ole luovuttanut vieläkään sillä saralla.
Sari Essayah tuntee Lapinlahden kuin oman käsilaukkunsa. Hän on asunut siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, käynyt koulunsa ja aloittanut urheiluharrastuksensa. Lapinlahdella hän myös innostui politiikasta ja oli pitäjän kunnanvaltuustossa. Eduskuntaan hän tuli valituksi vuoden 2003 vaaleissa.
Yllättävää kyllä, Sari Essayah valittiin Arkadianmäelle Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Essayah ja hänen miehensä Robert Knapp – kutsumanimeltään Roope – olivat muuttaneet työn perässä Paimioon.
– Kun lähdin vaaleissa ehdolle, moni sanoi, että tuskin kannattaa, sillä varsinaissuomalaiset ovat hitaita ottamaan ihmisen omakseen. Pitää asua ensin parikymmentä vuotta paikkakunnalla. Tulin valituksi.
Essayahin lapsuudenkoti sijaitsi kahdeksan kilometriä Lapinlahden keskustasta Mäkikylän Jukolassa. Sari-tytön kasvatti paljolti Lyyti-mummo, sillä äiti kävi viikot töissä kieltenopettajana Iisalmessa.
– Tärkeä ihminen oli myös mummoni ottotytär, kehitysvammainen Liisa. Hän oli ikäerostamme huolimatta minulle enemmän sisko kuin täti.
*
”Tiesitkö, että Sari Essayahin isä on Maroccolainen?”, oli erään keskusteluketjun otsikko Vauva.fi-sivustolla vuonna 2011, kun Essayah nimettiin Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi.
Hän sai noin 75 000 ääntä eli vajaat 2,5 prosenttia annetuista äänistä.
Isän ulkomaalaisuus on ollut julkisessa tiedossa siitä saakka, kun Sari Essayah alkoi 1990-luvun alkupuolella menestyä kymmenen kilometrin kävelyssä. Hänestä tuli mestaruuksien myötä julkkis. Sukunimi on tosiaan peräisin Marokosta.
– Isäni ja äitini tapasivat Ruotsissa. He erosivat, kun olin pieni. Kesti 40 vuotta ennen kuin isä otti yhteyttä ja tapasin hänet. Isä asuu nyt Ranskassa ja hänellä on uusi perhe. Nykyisin pidämme kyllä yhteyttä.
Essayahin mukaan hänen isänsä oli Suomessa asuessaan muslimi samalla tavalla kuin useimmat suomalaiset ovat luterilaisia. Ihmiset syntyvät kulttuuriin ja sen uskontoon, mutta eivät välttämättä elä sen oppien ja kaikkien tapojen mukaan.
Essayahille itselleen usko on tärkeä ja henkilökohtainen asia.
Kristillisdemokraattien uutta puheenjohtajaa on luonnehdittu maltilliseksi ja avaraksi helluntailaiseksi. Hän ei itse mieluusti lähde määrittelemään helluntailaisuutensa laatua, mutta puhuu lämpimästi tilanteista, joissa on ollut erilaisten kirkkokuntien edustajia paikalla.
Essayahia voisi pitää siis ekumeenisena helluntailaisena. Brysselissä hänellä oli kaksi avustajaa, luterilainen ja ortodoksi. Sari Essayah käy puhumassa eri seurakuntien tilaisuuksissa, myös luterilaisten seurakuntien.
– Kristillisdemokraattien tilaisuuksissa kirkkokunnista ja niihin kuulumisesta puhutaan tosi harvoin.
*
Kristillisdemokraattisessa puolueessa on edustettuna ekumenian koko kirjo, myös he joiden taustayhteisö ei suhtaudu ekumeniaan kovin suopeasti. Ekumenia ei perinteisesti ole ollut kovassa huudossa esimerkiksi helluntailiikkeen piirissä.
Essayah on syntyjään luterilainen, käynyt rippikoulun ja toiminut isosena Lapinlahden seurakunnassa. Lapsena hän kävi myös naapurissa helluntailaisen pariskunnan pitämässä pyhäkoulussa.
Helluntailaisuus on muutoinkin ollut läsnä Essayahin elämässä, sillä hänen suutarina toiminut ukkinsa, jota hän ei tosin koskaan ehtinyt tavata, oli helluntaisukua. Ukin veli ja serkku toimivat saarnaajina.
Pohjois-Savon helluntailaisuus on vahvasti läsnä Essayhin äidin puoleisen suvun, Korhosten, vaiheissa. Vielä tänäänkin Lapinlahden helluntaiseurakunnassa on paljon hänen sukulaisiaan, pikkuserkkujaan sekä toisia ja kolmansia serkkujaan.
*
Essayah selittää helluntailaisuuden historiaa Suomessa työväen uskontona, punaisten löytämänä uskon vapautena.
– Moni koki luterilaisen kirkon edustavan liiaksi sisällissodan voittaneen osapuolen näkökantoja.
Essayahille on jäänyt mieleen, kuinka lähipiirissä kerrottiin ison talon tyttäristä, jotka avioituivat helluntaiseurakuntaa kuuluvien poikien kanssa.
– Tyttäret tehtiin perinnöttömiksi. En tiedä oliko suurin syy aviomiesten helluntailaisuus vai se, että he tulivat punaisten puolelta.
Nämä jaot ovat onneksi jääneet historiaan Lapinlahdella. Essayah iloitsee nykyisin erityisesti Lapinlahden Yhteyspäivien saamasta Ekumeeninen teko 2013 -tunnustuksesta. Luterilaiset, ortodoksit ja helluntailaiset ovat pitäneet vuosittain yhteisen tapahtumaviikon.
Essayah tutustui helluntailaisuuteen opiskellessaan Vaasassa kauppatieteitä. Hän oli mukana opiskelijatoiminnassa, joka oli luonteeltaan avointa ja käytännön ekumeenista.
– Uskon omakohtaisuus jäi vaivaamaan seurakuntanuoriajoista mieltäni. Vaasassa lähdin erään opiskelutoverin pyynnöstä mukaan helluntaiseurakuntaan. Tulin siellä ihan perinteisellä tavalla uskoon.
Essayah myös kastettiin Vaasassa.
– Kaste on helluntailaisuudessa kuuliaisuuden askel. Usko on tärkein, usko on lahja.
Sari Essayahia on toisinaan mediassa kutsuttu evankelistaksi. Sellainen hän ei ole, vaikka sanookin, että evankelistan tehtävä olisi hänelle mieluinen.
Essayah ja hänen miehensä ovat käyneet helluntailiikkeen Ison Kirjan Opiston peruskurssin, mutta se ei ole varsinainen evankelistakurssi, eikä valmista mihinkään tehtävään.
– Käyn paljon puhumassa eri seurakuntien tilaisuuksissa. Koen, että olen kutsumukseltani evankelista.
Essayah sanoo nauttivansa erityisesti tilaisuuksista, joissa ollaan luontevasti yhdessä, ihmiset istuvat riittävän lähellä ja ovat avoimia keskustelulle.
Luterilaisen kirkon asioihin Essayah ei puutu tai kommentoi, toisin kuin hänen edeltäjänsä Päivi Räsänen. Uusi puheenjohtaja on todennut, että älkää hyvät ihmiset ainakaan hänen takiaan kirkosta erotko, sillä hän on helluntailainen.
– Ajattelen paljon hyvää Suomen luterilaisesta kirkosta. Itse asiassa kaikkien vähemmistöuskontojen on syytä olla kiitollinen luterilaiselle kirkolle, joka on ollut tärkeässä roolissa uskonnonvapauden toteutumisessa.
Essayahin mukaan Kristillisdemokraattisella puolueella ei ole erityistä suhdetta luterilaiseen kirkkoon. Puolueen viiden viimeisen puheenjohtajan joukossa on kaksi vapaiden suuntien edustajaa, Essayhin lisäksi Esko Almgren ja Toimi Kankaanniemi.
*
Sari Essayah muutti takaisin kotikuntaansa vuonna 2014, kun hän putosi vaaleissa Europarlamentista. Perheen teini-ikäiset tyttäret Noora ja Nea vaihtoivat Brysselin 3 000 oppilaan kansainvälisen koulun pienimuotoisempaa pohjoissavolaiseen oppimisympäristöön.
Essayahilla ja hänen miehellään Roopella on Lapinlahdella talo. Se sijaitsee tontilla, jonka kunta lahjoitti Lapinlahden Vetoa edustaneelle maailmanmestarille vuonna 1993.
Talo sijaitsee reilun kilometrin päässä Lapinlahden keskustasta rauhallisella alueella. Taloa ei tämän jutun valokuvissa näy, sillä Essayah haluaa vaalia perheensä yksityisyyttä.
Essayah perheineen kuuluu Lapinlahden helluntaiseurakuntaan, jossa on vajaat 300 jäsentä. Hänen miehensä Roope on seurakunnassa diakoniatyöntekijänä.
Lapinlahden helluntaiseurakunta tukee useita lähetystyöntekijöitä.
– Hallituksen leikkaukset kehitysavusta osuvat rajusti järjestöihin, myös helluntailiikkeen Fidaan, ja mahdollisesti myös meidän tukemiimme hankkeisiin, Essayah sanoo.
*
Kun puheissa päästään politiikkaan, Essayhin olemukseen tulee uudenlainen piirre. Hän ei enää ole yhtä välitön ja nauravainen, vaan asiallinen, jopa voimakastahtoinen. On helppo kuvitella puhujaksi entinen määrätietoinen huippu-urheilija.
Essayah on allekirjoittanut kaksi kansalaisaloitetta. Toisessa vaaditaan hoitohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä osallistumasta aborttitoimenpiteeseen, toisessa esitetään, että laki sukupuolineutraalista avioliittolaista hylättäisiin.
– Allekirjoitin Aito avioliitto -aloitteen lähinnä kannanottona niin sanottua tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Haluaisin säilyttää nykysysteemin eli avioliittolaki on eri sukupuolta oleville ja parisuhdelaki samaa sukupuolta oleville.
Essayah sanoo kuitenkin olevansa kriittinen koko kansalaisaloitejärjestelmää kohtaan.
– Osa aloitteista on laadittu toiveen ja osa lakialoitteen muotoon. Aloitteiden vaikutukset voivat olla yllättäviä ja niiden käsittely työlästä.
Essayhanin mukaan oppositiolla on paljolti sama kokonaiskuva hallituksen kanssa Suomen talouden tilasta, mutta sen hoitokeinoista ei olla samaa mieltä. Kristillisdemokraatit ja RKP ovat löytäneet toisensa monissa asioissa.
– Emme yhdy vasemmisto-opposition lisävelkakuoroon. Toisaalta olemme leikkaustarpeesta samaa mieltä hallituksen kanssa, mutta niiden määrästä ja painotuksesta hieman eri mieltä.
Erityisen pettyneitä Kristillisdemokraatit ovat leikkausten kohdistumisesta pienituloisten etuuksiin, muun muassa eläkkeisiin.
Essayah sanoo että kristillisdemokraatit haluavat harjoittaa sparraavaa ja rakentavaa oppositiopolitiikkaa.
– Ei ole uskottavaa, että heti kun joutuu oppositioon, ryhtyy kritisoimaan hallitusta asioista, joihin on itse hallitusvastuussa ollut vaikuttamassa.
*
Ollessaan ensimmäisen kauden kansaedustaja Essayahia pyydettiin ryhtymään puheenjohtajaehdokkaaksi. Myös Päivi Räsänen oli silloin ehdolla.
Essayah ja Räsänen keskustelivat tilanteesta. Essayah päätyi tukemaan Räsästä, jolla oli jo kokemusta politiikassa ja puolue-elämässä.
– Koin itseni silloin liian kokemattomaksi. Nyt tilanne oli toinen, Essayah kommentoi valintaansa Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi pari viikkoa sitten.
Linjapuheessaan hän sanoi, että vastakkainasettelun ilmapiiri Suomessa huolestuttaa häntä eniten.
”Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä esimerkiksi elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta tai ns. ”arvovapaata”. Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Tarvitsemme vanhan ajan kohteliaisuutta toisinajattelevia kohtaan”, Essayah sanoi.
Puhuessaan hän korosti myös, että oman kulttuurin, uskontonsa tai elämänkatsomuksensa tunteminen on paras lähtökohta myös toisten ymmärtämiselle.
*
Essayahia kuvastaa jollain tavalla myös hänen kellonsa. Brysselissä olevilla tai olleilla euroedustajilla näkee hyviä kelloja, koska he näkevät niitä paljon lentoasemilla. Työtoverit, eli Keski- ja Etelä-Euroopan maista tulevat mepit myös tuntevat kellokulttuurin.
Essayah helähtää nauruun, kun häneltä kysyy, onko sinulla hieno kello.
– Ei ole, vaan jostain marketista ostettu Fore-merkkinen. En yleensäkään osta mitään luksusta tai merkkituotteita. Riittää, että tavara toimii ja täyttää tehtävänsä.
Essayahilla ei ole mitään erityistä aikafilosofiaa.
– Aikaa on yleensä liian vähän.
Hetken mietittyään hän täsmentää, että totta kai urheillessa minuutit ja sekunnit olivat tärkeitä.
– Kun lopetin urheilun, olin hetken ihmeissäni, että kuinka vuorokaudessa on näin paljon tunteja. Tajusin, että harjoittelu vasta olikin vienyt paljon aikaa.
Essayah pitää kelloa oikeassa kädessä, vaikka on oikeakätinen. Yleensähän oikeakätisten kello on vasemmassa kädessä.
– Opettaja puhui koulussa kellokädestä, kun tarkoitti vasenta, vaikka minulle kellokäsi oli oikea. Menen vieläkin joskus ymmälleni siitä, kumpi on oikea ja kumpi vasen, Essayah sanoo hymyillen.
Kuvat: Olli Seppälä – Ensimmäinen kuva otettu taidekahvila Luovan Puun pihalla, jälkimmäinen Väärnin pappilan salissa.
Ilmoita asiavirheestä