Korona muutti arjen.
Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.
***
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan suntio Timo Lehto, miten työsi on muuttunut?
– Teen Tampereen tuomiokirkossa vahtimestarin ja siivoojan hommia sekä erilaisia ulkotöitä. Koska kirkkomme on suosittu matkailukohde ja väkeä käy paljon, tehtäviini kuuluu myös erilaista valvonta- ja valmistelutyötä.
– Koronaviruspandemian aikana lähes kaikki tapahtumat kirkossamme on peruttu. Työni onkin muuttunut aika perusteellisesti. Nyt meillä ovet ovat auki vain sunnuntaisin seitsemän tunnin ajan. Pappi tai muu päivystäjä on paikalla siitä ajasta neljä tuntia. Kovin paljon ei kirkkoon nyt ihmisiä tule.
– Moni työkaverini on siirtynyt etätöihin, mutta suntion tehtäviä ei oikein voi hoitaa muualta käsin. Olen päivisin siis kirkossa paikalla.
Mitä olet oppinut?
– Tuomiokirkostamme on useana sunnuntaina lähetetty jumalanpalvelus suoratoistona eli striimattuna. Sen tekevät käytännössä ammattilaiset, mutta olen seurannut asiaa sivusta kiinnostuneena. Audiovisuaaliset asiat ovat mielenkiintoisia. Uskon, että tällainen kirkon tapahtumien striimaus jatkossa vain lisääntyy, ja minäkin saan siitä aihepiiristä nyt hyvää oppia.
– Jumalanpalvelusten lähettäminen suoratoistona on mielestäni tärkeää. Sillä annetaan tässä tilanteessa seurakuntalaisille signaali siitä, että kirkko on edelleen olemassa.
– Yksi oppimiskokemus on myös sen seuraaminen, miten erilaisia asioita hoidetaan poikkeusaikana. Olen muun muassa havainnut, että kriisin ollessa päällä kannattaa toimia joustavasti.
Miten työyhteisössänne kannustetaan toisia?
– Pidämme lähityöyhteisöni kanssa videokokouksen kerran viikossa. Myös suuntautuminen tulevaan auttaa jaksamaan. Itse yritän kannustaa ihmisiä tässäkin tilanteessa positiivisuuteen.
Miten pidät yllä omia voimavarojasi?
– Yksi suurimpia itsepetoksia on se, että luulemme kaiken jatkuvan aina samanlaisena. Nyt meillä on siinä jatkuvuudessa katkos. Koetan nyt keskittyä siihen, mitä minulla on. Omaan elämääni poikkeustilan rajoitukset vaikuttavat suhteellisen vähän. Pyrin pitämään arjen rytmistä kiinni.
– Kun ajattelen ikääni, 52, ja elämäntilannettani, on myös helppo nähdä poikkeustilan hetkellisyys. On varsin todennäköistä, että palaamme ennemmin tai myöhemmin siihen arkeen, jonka maassamme koemme normaaliksi.
Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?
– Tietysti sitä, että näkisi taas ihmisiä. Ei suntion työtä ole ilman seurakuntalaisia, turisteja ja muita kirkkoon tulijoita.
– Normaalitilanteessa työmme on paljon monipuolisempaa kuin nyt. Tampereen tuomiokirkossakin olisi pidetty pääsiäisaikaan suuria konsertteja. Ne ovat suntiolle tavallaan raskaitakin työtehtäviä, mutta kyllä niitä myös kaipaan.
Kuva: Hannu Jukola / Tampereen seurakunnat
Lue myös:
Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä
Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin
Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.