[Ennakkoarvio] Sunnuntaina 10. tammikuuta nähdään Yle Fem -kanavalla dokumenttiohjelma Suviseurat – synti, sovitus ja taivas. Se kertoo vanhoillislestadiolaisten viime kesän Suviseuroista lähellä Vaasaa.
Jo ensimmäiset ruudulle ilmestyneet kuvat antoivat tuntuman jostakin jylhästä ja perinteikkäästä. Lakeuden laajat peltoaukeat ja lentoon pyrähtävä suuri kurkiparvi virittivät katsojan taajuudelle, joka jatkui läpi tunnin mittaisen dokumentin – muttei onneksi aivan rikkumattomasti. Taustalla soineet, sanoituksellisesti tarkoituksenmukaisesti valitut Siionin laulut värittivät upeasti kokonaisuutta.
Dokumentin ohjaaja ja käsikirjoittaja Stefan Jansson haastatteli syvällisesti paria nuorta ihmistä, yhtä taalainmaalaista pappia sekä yhtä suurperheen äitiä. Lisäksi hän seurasi seikkaperäisesti, kuinka juhlakaupunki nousi Söderfjärdenin peltoaukealle lähelle Vaasaa.
Janssonin perehtyneisyys aiheeseensa näkyi siinä, että alkuklippeihin oli valikoitu kaikki kliseisimmät perusfaktat liikkeestä haastateltavien lausumina: Jumalan valtakunta olemme vain me vanhoillislestadiolaiset sekä kaikki maailman pienet lapset. Me emme käytä meikkiä. Minuakaan ei olisi, elleivät vanhempani olisi ottaneet kaikkia lapsia vastaan. On hienoa nähdä kerran vuodessa Suviseuroissa kaikkia kavereita ja sukulaisia eri puolilta Suomea.
Ohjelmaan toi tiettyä tendenssimäisyyttä myös Suviseura-julkisuudesta niin tuttu lukumäärien luettelu: 2000 metriä sähkökaapelia, 456 käymälää, 275 pylvästä kovaäänisille, saarnat simultaanitulkataan yhdeksälle kielelle, kaikkia ruokia valmistetaan kymmeniä tuhansia litroja.
Erityistä kiitosta annan dokumentille paitsi upeasta kuvauksesta myös siitä, että en havainnut ohjelmassa kiemurtelua tai kaksoisviestintää. Pappi kertoi suoraan, että heidän mielestään vain vanhoillislestadiolaiset ja kaikki maailman pienet lapset pelastuvat. Selväksi tuli myös, että ekumenia ei ole hyvästä. Papin mukaan hänellä on eri käsitys uskosta helluntailaisten kanssa ”vaikken heidän uskoaan tunnekaan”.
Tämä kommentti heijastelee ymmärtääkseni varsin kattavasti vanhoillislestadiolaisten yleistä käsitystä, jonka mukaan muut kristityt uskovat eri tavoin kuin he, vaikkei näiden muiden tilaisuuksissa koskaan käydä eikä heidän uskoaan tunneta. Liikkeen ”vain me” -seurakuntaoppiin tosin kohdistuu nykyisin muutospaineita – myös liikkeen sisältä.
Toisaalta jäin miettimään, olisiko keneltäkään suomalaiselta vanhoillislestadiolaiselta papilta saatu näin selkeitä vastauksia siihen, ketkä kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja ketkä pelastuvat. Ruotsissa on kenties suurempi vapaus uskoa kuten uskoo, ilman diplomaattisia loivennusvaatimuksia? Suomessa taas pappien on tasapainoiltava kirkon sisällä lausuntojensa kanssa. Vai onko kyse siitä, että vanhoillislestadiolainen oppi ja usko on Suomessa erilaista, jotenkin sävykkäämpää, kuin Ruotsissa?
Ohjelmasta käy ilmi kuinka tehokkaasti ja rutinoituneesti Suviseurojen ympärillä pyörivä massiivinen talkookoneisto toimii. Kaikki pitävät itsestään selvänä, että osallistuvat vuorollaan juhlien rakentamiseen. Tehtävät on jaettu tarkoituksenmukaisesti ja talkootyötä tehdään tunteja laskematta. Yllättävät vastoinkäymiset otetaan vastaan rauhallisesti ja työ jatkuu.
Jos rankkasade yllättää juuri ennen juhlien alkua, jonottavat ihmiset asuntoautoissaan ja -vaunuissaan useita tunteja saadakseen traktoreilta vetoapua liejupellossa. Suviseurat ovat vuoden kohokohta – kaikesta riippumatta.
Raikkaan ja sympaattisen särön kliseiseen uskonkuvaukseen toi 38-vuotias sinkkunainen Anu Vähäjylkkä, joka kertoi joutuvansa usein pyytämään syntinä anteeksi sitä, että kuuntelee paljon maailmallista musiikkia ja tanssii mielellään. Hän olisi halunnut rock-tähdeksi. ”Olen kasvanut siitä irti, mutta se on ollut vaikeaa”, hän sanoo. Nainen kertoo saaneensa anteeksi myös alkoholinkäyttöön liittyviä rikkeitä. Vanhoillislestadiolaiset vaalivat ehdotonta raittiutta.
Joitakin katsojia saattaa yllättää, miten massiivinen on Suviseurojen viestintäporukka. Netti ja radio ovat hallussa ja käytössä monipuolisesti.
Dokumentti on yleissivistävä heille, joille vanhoillislestadiolainen liike on vieras. Se on näkemisen arvoinen myös liikettä tunteville. Haastateltavat tuntuivat vilpittömiltä ja rehellisiltä.
Ilahduin siitä, että dokumentin ohjaajalle ja kuvaajille annettiin Ylen haastattelun mukaan täysi vapaus tehdä työtään Suviseura-alueella omilla ehdoillaan. Janssonille todettiin: ”Oikeastaan meillä ei ole mitään salattavaa. Jos te vaan olette ihmisiksi, niin kaikki ovet ovat auki.” Jatkakaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tällä avoimuuden linjalla!
Ohjelman voi katsoa Yle Fem -kanavalta sunnuntaina 10.1. kello 20 sekä sen jälkeen Yle Areenasta.
Kuva: Kuvakaappaus dokumentista
Suviseurat – synti, sovitus ja taivas.