Turun arkkihiippakunnan piispaksi on valittu arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Mari Leppänen. Pitkän vaaliprosessin jälkeen piispaksi valinta on Leppäselle pysäyttävä uutinen. Vaalin tuloksesta voi lukea lisää täältä.
– Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että nyt ollaan tällaisessa tilanteessa, en olisi uskonut, Leppänen sanoo.
Hän sai vaalin toisella kierroksella alustavan tuloksen mukaan 565 ääntä. Toisen ehdokkaan, Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherran Jouni Lehikoisen äänisaalis oli 467.
Leppänen kertoo hieman yllättyneensä siitä, että vaalitulos oli näin selvä. Hän arvioi, että tämä piispanvaali ei ollut vaali piispan sukupuolesta. Olennaisia ovat myös muut tekijät.
– Luullakseni paljon äänestettiin ihmistä. Me molemmat olemme tehneet pitkään töitä ja olemme tuttuja ihmisiä täällä. Ihmisillä on myös käsitys siitä, millä tavalla teemme yhteistyötä ja minkälaisia asioita siinä halutaan painottaa.
Toisaalta Leppänen toteaa, että varmasti äänestäjissä on ollut niitäkin, joille piispan sukupuoli on tärkeä.
– Hiippakunnassamme ei koskaan ole ollut naista piispana. Ajattelen, että se on iso asia ja haluan kiittää kaikkia tienraivaajia, että minä voin tänään olla tässä. Näin ei olisi, ellei työtä yhdenvertaisuuden eteen olisi kirkossa tehty vuosikymmenten ajan.
Myös ehdokkaiden linjalla on Leppäsen mukaan tietysti ollut merkitystä: senkin mukaisesti on äänestetty.
”Vaativaa kirkollista tehtävää voi hoitaa jonkin aikaa ja tehdä sen jälkeen muuta”
Vaalitulos ei Mari Leppäsen mukaan kerro hiippakunnan jakautumisesta. Vaaleja on ollut ennenkin, myös tiukkoja.
– Vaalit ovat aina sellaisia, joissa tilanne jakautuu. Ja ennenkin on vaalien jälkeen lähdetty rakentamaan yhteistyötä. Itse haluan kuulla ehdottomasti myös niitä ihmisiä, jotka ovat äänestäneet toisella tavalla ja kuulla heidän näkökulmiaan. Tässä kohdassa on aika koota ja rakentaa.
Syksyn vaalikuukaudet olivat Leppäselle ”hirvittävän pitkä” prosessi.
– Vaikka sen ajallisesti tiesi, sitä ei osannut emotionaalisesti ajatella. Mutta se, että piispanvaali on haastava, on vain hyvä, koska myös piispan tehtävä on vaativa tehtävä. Perheessä lapsemme ovat suhtautuneet tähän hyvin arkisesti.
Leppäsellä on ikänsä (s. 1978) perusteella edessään periaatteessa melko pitkä piispuuskausi. Toisaalta nykyisissä piispoissa on muitakin suunnilleen saman ikäisinä piispaksi tulleita.
– En koe poikkeavani siinä mielessä. Suhtaudun elämään jotenkin niin, että eihän sitä tiedä, saako olla terve ja onko ylipäätään elossa. Mutta ajattelen myös, että Björn Vikström toi hyvää mallia ja esimerkkiä siitä, että vaativaa kirkollista tehtävää voi hoitaa jonkin aikaa ja sen jälkeen tehdä jotakin muuta.
Leppänen ei kuitenkaan halua lähteä arvioimaan tarkemmin virkakautensa kestoa eikä sitoa itseään mihinkään sen suhteen. Hän sanoo, että elämästä vain ei koskaan tiedä.
– Teen nyt parhaani ja olen sitoutunut tähän tehtävään. Haluan lähteä rakentamaan hiippakuntaa ja viemään sitä tulevia aikoja kohti.
Tuleva piispa haluaa jatkaa työtä seurakuntien isojen kysymyksien äärellä
Mikä on tärkeintä tai ensisijaisinta sen jälkeen, kun Leppänen on helmikuussa vihitty piispaksi?
– Tiedän sen, että hiippakunnan seurakunnissa eletään monien isojen kysymysten äärellä. Tärkeää on sen työn jatkaminen yhdessä heidän kanssaan ja heidän tukemisensa siinä. Se liittyy taloudelliseen, toiminnalliseen ja hengelliseen murrokseen.
Toisaalta piispan tehtävät arkkihiippakunnassa ovat Leppäsen mielestä samat kuin kaikkialla muuallakin kirkossa.
– Niitä ovat ihmisten elämänkysymyksien jakaminen. Ei käperrytä omaan todellisuuteen. Toivoisin, että meillä rohkeasti Jeesuksen esimerkkiä seuraten elettäisiin heikkojen ja sorrettujen ja eri tavalla alas painettujen rinnalla ja oltaisiin heikomman puolella.
Tässä ajassa on Leppäsen mielestä paljon suuria kysymyksiä. Hän toivoo, että hiippakunnan seurakunnissa lähdetään tähän vuoropuheluun.
– Kirkko voisi olla ihmisille turvapaikka ja suoja elämän erilaisissa kamppailuissa, joita on paljon. Iso kysymys liittyy myös ympäristöön: loputon kuluttaminen ei tee meitä onnelliseksi. Meidän pitäisi sitoutua kohtuulliseen elämäntapaan ja varjella luomakuntaa.
Mari Leppänen lienee ensimmäinen taustaltaan vanhoillislestadiolainen piispa Hannes Leinosen (Oulun piispana 1965–1978) jälkeen. Leppäsen taustasta voi lukea lisää haastattelusta täältä.
– Onhan se aika jännittävä ajatus. Kun ajattelen omaa sukupuoltani, ehkä se, että olen tässä, voi rohkaista tyttöjä ja nuoria naisia löytämään omaa kutsumustaan erityisesti sellaisissa hengellisissä yhteisöissä, joissa naisten pappeuteen suhtaudutaan kriittisesti, Mari Leppänen sanoo.
Lue myös:
Mari Leppänen Turun arkkihiippakunnan piispaksi
Kaisamari Hintikka Mari Leppäsen valinnasta piispakuntaan: ”Tervetuloa, sisareni!”
Piispaehdokas Mari Leppänen: ”Tunnistan ihmisten paineja Jumalan kanssa”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä