Vuosikymmeniä kirjoitustyötä tehnyt Tytti Issakainen ei odottele inspiraatioita vaan ryhtyy työhönsä arkisella mielellä.
− Jos minulle tulee kirjallinen ongelma, menen metsään. Sieltä tuulen huminasta ja sammalten vihreydestä palaan marjojen ja usein myös vastauksen kera, Turussa asuva Issakainen kertoo työskentelystään.
Issakainen on kirjoittaessaan oppinut, että paperi on kärsivällinen.
– Se jaksaa odottaa hidastakin ihmistä. Minulle kirjoittaminen on aina ollut enemmän palvelemista kuin itseni ilmaisua vaikka toki sekin on tullut siinä sivussa.
Kristillisen sanoman uudelleen sanoittamista ja armon näköalojen avaamista Issakainen pitää työnsä punaisena lankana.
− Armo on minulle elinehto ja arvelen, että se on sitä muillekin.
− Uskon kommunikaatiossa ei kuitenkaan ole enää nyky-Suomessa itsestäänselvyyksiä. Täytyy lähteä yhä kauempaa liikkeelle, Issakainen lisää mietteliäästi.
Vuoden 1997 Turun lähetysjuhlia varten Issakainen sanoitti tunnuslaulun Avoimista ovista, jonka Markku Ahlstrand sävelsi.
– Markku oli lähettänyt kappaleen virsikirjan lisävihkotyöryhmälle. Kävi niin, että sanat otettiin, mutta sävelmä päätettiin uudistaa. Säde Bartling teki uuden sävellyksen, jonka myötä tavupituuksia ja siten myös sanoja täytyi hieman muuttaa. Yksi säkeistö jätettiin myös pois.
Tuloksena oli aiempaa selkeämmin pääsiäiseen sopiva virsi: Kutsut minut maailmaan 945.
– Pääsiäisen ihmeessä ovi ikään kuin rämähtää auki ennennäkemättömällä tavalla. Sanoja tehdessäni ajattelin ihmisiä, joiden mieli on esimerkiksi epäilyn tai pelon takia sulkeutunut. Heillekin ovi avataan, Issakainen taustoittaa virren syntyä.
Monipuolista mökkipuutarhaansa hartaudella vaaliva Tytti Issakainen näkee marjoissa ja sanoissa jotain samaa.
– Ajattele miten pienet ja jalot marjat ovat vuosituhansien ajan ravinneet ihmiskuntaa. Nyt niistä vasta puhutaan superfoodina, Issakainen nauraa.
– Ällistelen myös sanojen kykyä ravita ihmistä.
Virsissä tämä näkyy Issakaisen mielestä eritoten.
– Virsirunoudessa pienet, toisiinsa yhdistyvät sanat ruokkivat nälkäistä ihmistä. Virret ne vasta superfoodia ovatkin! Niissä on rukous, meditaatio ja opetus. Merkillistä on myös virsikirjan kyky yhdistää Suomen värikästä siionia.
Kuva: Jussi Häkkinen
Lue myös:
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Ilmoita asiavirheestä