Helsingin yliopiston eksegetiikan dosentin Niko Huttusen mukaan uskonnollinen vihapuhe on Suomessa kohtuullisen tunnistettu ilmiö, mutta uskonnonvastaisesta vihapuheesta puhutaan paljon vähemmän.
Huttunen puhui tiistaina Kirkkohallituksessa Helsingissä pidetyssä akateemisessa symposiumissa, jossa pohdittiin vihan, puheen ja uskon rajapintoja. Hänen mukaansa uskonnonvastainen vihapuhe rakentuu uskonnon negatiivisten vaikutusten ympärille, mutta tarttuu myös todellisiin epäkohtiin.
Ongelmaksi tässä retoriikassa tulee Huttusen mielestä usein, että puheessa yleistetään yksittäiset epäkohdat uskontoon ja uskoviin yleensä.
– Lisäksi voidaan yhdistää tarvittaessa eri uskonnoissa ja eri aikakausina esiintyneitä epäkohtia muihin asioihin. Ristiretket ja inkvisitio voidaan liittää siihen, että toisessa maailmansodassa oli sotilaspappeja ja ”kirkko siis haluaa sotaa”.
Taustalla on Huttusen mukaan myös usein viesti siitä, että uskonto nyt vaan on hullua ja uskovat ihmiset muita tyhmempiä.
– Uskonnon vastainen vihapuhe hellii myös usein käsitystä rationaalisesta ja moraalisesta ateismista, vastakohtana irrationaaliselle ja epämoraaliselle uskonnolle, Huttunen sanoo.
Miksi uskonnonvastaisesta puheesta sitten puhutaan niin vähän? Vastaus voi Huttusen mukaan piillä siinä, että sen tunnistamista vaikuttaa uskovien niin sanottu uhripositio.
– Voidaan esimerkiksi ajatella, että ”uskoviahan vainotaan aina”. Tällöin vihapuheeksi määritellään kaikki uskontoon negatiivisesti suhtautuva puhe. Kulttuuristamme nousee helposti suorastaan sellainen skeema, jonka mukaan kaikki kritiikki on vihapuhetta, Huttunen arvioi.
Ylen toimittaja toivoi ateistin ristiretkeä
Huttunen poimi uskonnon vastaisesta vihapuheesta erityisen tarkastelun kohteeksi Yle Battlen tapauksen. Ohjelmaformaatin tarkoitus on luoda asiallista keskustelua ”öyhötyksen” sijaan.
Yleisradion TV2:ssa esittämän sarjan aloitti 3. maaliskuuta uskontoa käsittelevä ohjelma. Sen ennakkomainonnassa käytettiin Ylen toimittajan Venla Kokkosen
blogia, jossa kirjoittaja väitti maailman pahuuden kumpuavan uskonnosta.
”Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan”, Kokkonen kirjoitti.
Blogissa yhdisteltiin Huttusen mukaan pinnallisesti ja sekaisin esimerkiksi lemmikkieläimen kuolema, islamilaiset terroristit ja vaimojaan hakkaavat kristityt miehet osoituksena uskonnon typeryydestä ja kielteisistä vaikutuksista.
– Blogisti löytää kuitenkin oman henkisyytensä: Usko itseesi, läheisiisi ja maailman piilossa olevaan hyvyyteen.
Huttunen viittasi YK:n ihmisoikeuksien julistukseen (18. artikla), Suomen perustuslakiin (11 §) ja lakiin Yleisradio Oy:stä (7 §). Kahdessa ensimmäisessä korostetaan positiivista uskonnonvapautta, Ylen tehtäväksi määritellään esimerkiksi suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden tukeminen.
– Ylen toimittaja kuitenkin halusi kieltää uskonnon, jonka harjoittaminen on ihmisoikeus.
Huttunen kertoi lähettäneensä edellä mainittuihin uskonnonvapautta puolustaviin lähteisiin viitaten asiasta kysymyksiä toimittaja Kokkoselle, joka ei kuitenkaan koskaan vastannut. Ylen luovien palveluiden johtaja, vastaava toimittaja Ville Vilén oli vastannut kuvaillen ohjelmakonseptia, ottamatta kantaa ihmisoikeusasiaan.
Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Kivelä (ps.) ilmoitti, että ohjelmapolitiikka ei kuulu hallintoneuvostolle. Kotimaa24:n haastattelussa tuottaja Erno Kulmala kertoi tuntevansa YK:n artiklat, mutta ohjelmassa ei silti tekijöiden mielestä ”oltu kenenkään henkilökohtaista uskoa kieltämässä”.
Esityksensä päätteeksi Huttunen teki aiheestaan muutamia johtopäätöksiä:
– Eikö uskonnonvapauden luonnetta ihmisoikeutena tunneta? Luoko uskonnonvastainen puhe kulttuuria, joka normaalistaa myös ylilyönnit? Ja miten tilannetta voitaisiin parantaa ilman uhripositioon asettumista?
Kuva: Tuija Pyhäranta
Lue myös:
Professori Hallamaa: Paha on nopeaa – hyvyys tarvitsee aikaa
Yle Battle haluaa parantaa keskustelukulttuuria – ”Kaikki uskonnot tulisi kieltää”
Ilmoita asiavirheestä