Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin, pappi Jouko Porkan väitöstutkimuksen tulokset kertovat, että isostoiminta lisää nuorten halua osallistua yhteiskunnan vapaaehtoistoimintaan myös kirkon ulkopuolella. Käytännöllisen teologian väitöksessä on analysoitu isosten omia arvioita isosajastaan.
Kolme neljästä vastaajasta kertoi isosena toimimisen aikana tapahtuneesta myönteisestä asennemuutoksesta seurakuntaa ja sen toimintaa, kirkon nuorisotyötä, seurakunnan työntekijöitä sekä itseä kohtaan.
Tutkimusaineiston perusteella isostoiminta opettaa nuorille lisäksi uusia taitoja, laajentaa ihmissuhteiden verkostoa ja vahvistaa isosten tunnetta siitä, että heitä arvostetaan. Isostoimintaan osallistuminen antaa itsearvioinnin mukaan nuorille valmiuksia uskontoon liittyvien asioiden laajempaan ymmärtämiseen.
– Isosina on vahvasti kirkon uskoon sitoutuneita nuoria, mutta joukkoon mahtuu epäilijöitä, agnostikkoja ja jopa ateisteja. Motiivit toimintaan osallistumiselle vaihtelevat: osa näyttää ajautuneen toimintaan mukaan puolivahingossa, Jouko Porkka kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
– Yksittäisistä tuloksista minut yllätti se, että kaksi kolmesta isosena toimivasta haluaisi jatkaa seurakunnan toiminnassa isosajan jälkeen. Luulen, että seurakunnissa ei ole tiedostettu tätä tai ainakaan mietitty, miten suureen intoon vastattaisiin.
Porkan mielestä kirkon työntekijöiden tehtävänä on tukea isosryhmän monimuotoisuutta, joka näyttäisi olevan isostoiminnan vahvuus. Kirkon ei Porkan mukaan myöskään kannattaisi säästö- tai muista syistä supistaa rippikoulutyöhön suunnattuja resursseja.
– Kun eri motivaatiopohjalta toimiville, uskosta eri tavoin ajatteleville isosille annetaan tarpeeksi tilaa, myönteinen kehitys tapahtuu heissä itsestään. Isoset oppivat monenlaista tulevaisuuden kannalta hyödyllistä kuten johtajuutta, suvaitsevaisuutta, ymmärrystä ja elävää kristillisyyttä.
Yhteisöllisiä ulottuvuuksia
Porkka kertoo isostoimintaan liittyvän myös yhteisöllisiä ja altruistisia ulottuvuuksia, esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen osallistumista. Lisäksi isoset saattavat vierailla sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai järjestää erilaisia tapahtumia.
– Vastausten perusteella isosena toimiminen lisää nuorten halua osallistua yhteiskunnan vapaaehtoistoimintaan muuallakin kuin pelkästään kirkossa. Suomalainen rippikoulu- ja isostoimintamalli näyttää olevan tässä onnistunut, sillä yhtä suurta muutosta ei havaittu muissa tutkimukseen osallistuneissa Euroopan protestanttisissa kirkoissa, Porkka sanoo tiedotteessa.
Kaikkien nuorten kokemukset isostoiminnasta eivät kuitenkaan ole myönteisiä. Joillekin toiminta on tuottanut pettymyksiä. Osa nuorista ei koskaan aloita isostoimintaa rippikoulun jälkeen, vaikka haluaisivatkin.
– Kansainvälisessä tutkimuksessa suurin syy tähän on ollut nuorten kokemus siitä, ettei kukaan ollut kutsunut heitä mukaan. On tärkeää, että jokaisella on tervetullut olo ja että heitä tarvitaan.
Väitöstutkimuksen lomakekyselyt olivat osa kansainvälistä rippikoulututkimusta, joka toteutettiin Euroopan protestanttisissa kirkoissa kahtena eri tutkimuksena vuosina 2007–2008 ja 2012–2013. Tutkimusaineistoa kerättiin samanaikaisesti myös rippikoululaisilta ja seurakuntien työntekijöiltä.
TM Jouko Porkka väittelee 24.8.2019 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta The Young Confirmed Volunteers of the Evangelical Lutheran Church of Finland – Motivation, Religiosity, and Community (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon isoset: motivaatio, uskonnollisuus ja yhteisöllisyys). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo sali 6, Fabianinkatu 39 / Unioninkatu 40 B.
Vastaväittäjänä on professori Arto Kallioniemi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta ja kustoksena professori Antti Räsänen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Väitöskirja on luettavissa täällä.
Kuva: Minerva Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.