Nykyihmisen käsitys seksuaalisuudesta ihmisen minuuden ytimenä ajautuu helposti ristiriitaan perinteisen kristillisen seksuaalieettisen opetuksen kanssa, ilmenee Itä-Suomen yliopistossa hyväksyttävästä väitöstutkimuksesta. Seksuaalisuudesta koettu häpeä kertoo peilikuvan tavoin eri aikoina vallinneista normaalin seksuaalisuuden ihanteista.
Teologian maisteri Teemu Ratisen käytännöllisen teologian alaan kuuluvasta väitöskirjassa tarkastellaan häpeän, seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden välistä vuorovaikutusta omaelämäkerrallisen kirjeaineiston pohjalta. Lähdemateriaalina oli 146 kirjettä, joissa eri-ikäiset suomalaiset naiset ja miehet kertovat seksuaalisuuteen ja uskonnollisuuteen liittyvistä häpeän kokemuksista.
Tutkimuksen mukaan erilaisten tieteellisten käsitysten lisäksi myös kirkollinen opetus ja erityisesti ihmisen jumalasuhde vaikuttavat normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden rakentumiseen.
Ihmisen kokemusmaailmassa Jumala voi häpäistä, vastuullistaa, uhriuttaa tai hyväksyä hänet riippuen siitä, millaiseksi seksuaalisuuden olemus kulloinkin kulttuurissa nähdään. Moni aineiston kirjoittaja esimerkiksi kokee, että homoseksuaalisuuteen torjuen suhtautuva kirkko on kirkko, joka hylkää ihmisen häpeään.
Kirkon seksuaalietiikkaa käsittelee myös Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti Ville Jalovaara tuoreessa e-kirjassaan Paasikiven diktaatista homoiltaan – Suomen luterilainen kirkko ja seksuaalietiikan murrosvuodet. Kirjassa kuvataan kirkon seksuaalieettisten kantojen kehittymistä 1940-luvulta 2010-luvulle.
– Seksuaalieettisissä kysymyksissä kirkolla on ollut aloite käsissään viimeksi ehkä 1860-luvulla, Jalovaara sanoi Kotimaa-lehden haastattelussa toukokuun lopussa.
TM Teemu Ratisen käytännöllisen teologian alaan kuuluva väitöskirja Torjuttu Jumalan lahja. Yksilön kamppailu häpeällistä seksuaalisuutta vastaan tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 13.6.
Ville Jalovaaran e-kirjan voi ladata Vartija-lehden sivuilta.
Ilmoita asiavirheestä