Vuosaaren kirkkoherran Jussi Mäkelän
Jeesus-kirjeestä syntynyt keskustelu saa kysymään evankelioimisen merkityksestä ja asemasta kirkossa. Mäkelän kirje oli sisällöltään evankelioiva ja kääntymykseen tähtäävä. Kaikkia se ei miellyttänyt, mutta puolustajiakin löytyy.
Kotimaa24:n haastattelussa Suomen Lähetysseuran teologinen asiantuntija Kati Kemppainen kommentoi Mäkelän kirjettä toteamalla, ettei itse puhuisi samalla tavalla samasta asiasta ja ottaisi puhetavassa huomioon kohderyhmän, jolle viesti on suunnattu. Sen sijaan Suomen Raamattuopiston julistustyön johtaja Petri Kortelahden mukaan on hyvä, että Mäkelä on pitänyt ”esillä koko Jumalan Sanan sanomaa”.
Kemppaisen ja Kortelahden kommentit luettavissa täältä.
Puhe Jeesuksesta ja kääntymisestä on herätyskristillistä puhetta. Mutta ovatko herätyksen ajat ohi? Onko evankelioiminen vanhanaikaista?
”Kuka haluaa istua sellaisessa tilaisuudessa?”
Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtajan Ulla Saunaluoman mukaan evankelioimista tarvitaan kirkossa edelleen mutta tarvitaan myös ymmärrystä sen luonteesta nykyajassa. Aivan samoin kuin muussa puhumisessa, on tiedettävä, keille puhuu ja mitä sanoja kulloinkin on hyvä käyttää, jotta tulisi kuulluksi.
– Yksisuuntaisen, siis yksi puhuu ja muut kuuntelevat, evankelioimisen aika on kyllä ohitse. Jos julistaja vaatii kuulijaa parannukseen, kuulija voi kokea, että hän asettuu tahtomattaan yleisön yläpuolelle ja tekee itsestään muita paremman. Kuka haluaa istua sellaisessa tilaisuudessa? Ymmärtämistä vaikeuttaa kieleen vanhasta käännöksestä jäänyt ”tehkää parannus”, kun alkukielessä on kyse kotiin kutsumisesta.
Saunaluoma viittaa Jeesukseen, joka antoi esimerkin ja käytti puheessaan kieltä ja kuvia, joita ihmiset ymmärsivät. Myös Paavalilla oli taito vaihtaa puheen rekisteriä sen mukaan, ketkä olivat kuulijat.
– Meidän pitää löytää ne tavat, jolla tänä päivänä puhutaan kristinuskon ydinasioista. Ne ovat armo ja rakkaus, ja niiden merkitys kirkastuu, kun puhutaan Jeesuksesta. Nykyihminen tarvitsee armahdetuksi ja hyväksytyksi tulemista.
– Syyllistämällä ja pelottelemalla ei Meidän Herramme asia edisty. Tuomitsevaa puhetta Jeesus käytti vain puhuessaan fariseuksille ja kirjanoppineille, ei tavallisille ihmisille, Saunaluoma sanoo.
Saunaluoma lainaa kansanraamattuseuralaista kirjailija-julistaja Niilo Tuomenoksaa: ”Ei teidän tarvitse julistaa ihmisille kristillistä moraalia eikä sitä heiltä vaatia, kun saatte julistaa ylösnousseen Kristuksen voimaa. Mutta sitä te voitte julistaa vain, jos itse elätte siitä.”
”Mahdollinen herätys on Jumalan vastuulla”
Kansan Raamattuseurassa on työntekijöitä nimikkeellä evankelista. He ovat Ulla Saunaluoman mukaan henkilöitä, joilla on lahja sanoittaa evankeliumia niin, että kuulija kokee sen mielekkääksi ja vastaanottamisen arvoiseksi. Evankelista tekee eri asioita kuin opettaja.
– Evankeliointi on sitä, että toteutamme Jeesuksen käskyä ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Se on ihmisen vastuulla. Mutta Jeesus sanoo myös samassa yhteydessä, että ”minä olen teidän kanssanne”. Evankelioinnin seuraus, mahdollinen herätys, on Jumalan vastuulla.
Ihmiset eivät siis ole tulosvastuussa herätyksistä.
– Meidän haasteemme on rohkaista Jeesukseen uskovia toimimaan arjessa. Miten he voivat kertoa Jeesuksesta? Parhaiten niin, että vastaavat ja kertovat oman tarinansa, kun kysytään uskosta. Oman näkemyksen tuuttaaminen johtaa vain kielteisten mielikuvien vahvistumiseen, Ulla Saunaluoma sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kuinka Jeesuksesta voi puhua nykyaikana? – ”Pitää luopua turvasanoista”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.