Toukokuun ensimmäisenä päivänä vietettävä beltaine-sapatti on kelttiläiseen mytologiaan perustuvan uuspakanallisen Wicca-uskonnon vuodenkierron tärkein juhla halloweenin ohella.
Beltane tarkoitti kelteille kasvukauden alkamista, jota juhlittiin muun muassa polttamalla kokkoja. Beltane-juhlan perinteet ovat siirtyneet 1900-luvun puolessa välissä syntyneeseen wiccalaisuuteen, josta usein käytetään myös nimitystä uusnoituus. Suomen Wicca ry:n varapuheenjohtaja Sami Haapa kertoo, että Beltanea juhlitaan esimerkiksi ruokailemalla yhdessä, polttamalla pientä kokkoa, tanssilla vappusalon ympärillä tai wiccalaisten itse kirjoittamin rituaalinäytelmin.
– Tällaisia näytelmiä voivat olla esimerkiksi herneenverson istuttaminen kuvaamaan uutta kasvukautta, Haapa kertoo.
Wiccalaisuudessa jumaluus jakautuu maskuliiniseen ja feminiiniseen toimijaan, joista käytetään vaihtelevia nimityksiä. Tunnetuimmat ovat Metsän Herra ja Äiti Maa. Jumalien toiminta puolestaan liittyy vuoden kiertokulkuun ja luonnon eri vaiheisiin siinä. Wiccalaisuus ei tunne erillisiä pyhiä kirjoja, eikä sen oppia ilmaista uskontunnustuksilla.
– Luulen, että useimmat wiccat voivat yhtyä lauseeseen: tee mitä tahdot, kunhan se ei vahingoita toista, Haapa muotoilee pähkinänkuoressa opin ytimen.
Wicca-uskonnon harjoittajien tarkkaa määrää Suomessa ei tiedetä, koska osa wiccalaisuuden seuraajista ei harjoita uskontoaan missään yhteisössä. Suomen Wicca ry:n jäsenrekisteri on niin ikään salainen. Haapa arvelee wiccalaisten lukumäärän Suomessa olevan muutamia satoja.
Ilmoita asiavirheestä