Päivääkään en kadu. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Näin on tapana sanoa ja esittää korskeaa ja osaansa tyytyväistä elämän edessä. Mutta entä jos oikeasti olisikin voinut valita toisin? Mitä olisi tapahtunut jos olisin tehnyt niin? Kuka minusta olisi tullut, kuka olisi puolisoni, keitä lapseni, millainen elämäni?
Kansallisteatterin suuren näyttämön esitys porautuu juuri näihin elämän arvaamattomiin valintoihin. Paavo Westerbergin kirjoittama ja ohjaama Mahdolliset maailmat on filosofinen ja omaelämäkerrallinen näytelmä teatterin maailmasta.
Ja kuten tunnettua, teatterilla ja elämällä on jotain tekemistä toistensa kanssa. Teatteri heijastaa elämää, elämä imitoi teatteria. Näyttämöllä koetaan ja tunnetaan. Elämässä näytellään ja esitetään.
Näyttämöllä ja elämässä tarvitaan edes jonkinlaista käsikirjoitusta. Valinnoista seuraa tietynlainen elämä. Valinnat myös sulkevat toisia valintoja pois.
Mahdollisten maailmojen päähenkilö Antti Tähtinen (Eero Aho) on näytelmäkirjailija ja ohjaaja, kuten Paavo Westerbergkin. Päähenkilö ja Westerberg ovat myös lapsitähtiä, jälkimmäisen Suomen kansa, tai ainakin sen varttuneempi osa, muistaa alun perin tv-sarjasta Susikoira Roi.
Westerberg ja hänen näytelmänsä päähenkilö ovat sittemmin osoittaneet taitonsa teatterin maailmassa.
Antti Tähtisen valinnan hetki koitti, kun hän pyrki 12-vuotiaana mukaan Brechtin näytelmään Galileo Galilein elämä. Tähtinen valittiin ja taiteen tekemisen tie vei. Kuka teki valinnan, jonka ratkaisevaa luonnetta Antti ei metroasemalla tajunnut.
Metroasema ja metrojuna ovat vahvasti läsnä näytelmässä. Metrotunneli rinnastuu jopa krematorioon.
Mahdolliset maailmat ei olisi nykynäytelmä, jos se pysyisi tiukasti pääteemassaan. Näytelmä purkaa myös teatterimaailman sidonnaisuuksia ja sisäänpäinlämpiävyyttä.
Antin tytär Anna (Pia Andersson) on myös näytelmäkirjailija, joka köyttää sumeilematta läheistensä elämää taiteensa tekemiseen. Onko se oikein? Onko taide jopa koston väline?
Antti tapaa metroasemalla salaperäisen muukalaisen, kuoleman itse tai tämän edustajan. Mies sanoo: ”Jossain tuolla me eletään kaikki toisenlaista elämää. Me kaikki toistutaan loputtomasti kaikkialla. Jossain tuolla, Antti, me eletään kaikki mahdolliset elämät.”
Onko tuollainen puhe mahdollista vain näyttämöllä? Tai runokirjassa? Oikeassa elämässä harvoin on läsnä muuta kuin aavistus siitä, miten voisi olla toisin. Jossittelua elämän valintojen edessä voi pitää myös valheena. Sitä uskottelee itselleen, että voisi olla toisinkin. Mutta miksi ei ole?
Mahdolliset maailmat on ajatuksia herättävä näytelmä. Eero Aho tekee väkevän iltapuhteen Antti Tähtisenä. Päähenkilöä 12-vuotiaana esittävä Marja Salo tekee myös mainion roolityön herkkänä mahdollisuuksien ja valintojen edessä olevana lapsena.
Kuva: Stefan Bremer. Keski-ikäinen mies (Eero Aho) katselee menneisyyteen elämänsä ratkaiseviin hetkiin. Keskellä hän on 12-vuotiaana (Marja Salo) pihapiirin kiusaajien kohteena.
Lue myös:
Töppöhörö uskoo Jumalaan ja rasismiin
Ilmoita asiavirheestä