Maria Åkerblomin (1898–1981) uskomattomasta ja ristiriitaisesta hahmosta on kirjoitettu kirjoja, tehty näytelmiä, tv-dokumentti ja nyt myös elokuva.
Zaida Bergrothin
Marian paratiisi kertoo Åkerblomin ja hänen seuraajiensa muutosta Kokkolasta Helsinkiin, Meilahden Villa Toivolaan. Elokuvassa käydään viitteellisesti läpi Åkerblomin (Pihla Viitala) vaiheita, mutta näkökulma on hänen kannattajiensa, erityisesti teini-ikäisen Salomen (Satu Tuuli Karhu).
Salomesta tulee ihailemansa äitihahmon uskottu palvelija. Hän pääsee näkemään asioita kulissien takana. Särön Salomen rikkumattomaan maailmankuvaan tuo kaltoin kohdeltu ikätoveri Malin (Saga Sarkola), joka liittyy lahkoon, mutta alkaa nähdä sen ja Åkerblomin valheellisuuden.
Elokuvassa kerrotaan åkerblomilaisten tekemästä murhayrityksestä. Maria Åkerblom sai vankilatuomion, mutta pakeni ja piilotteli Toivolassa, kunnes jäi uudestaan kiinni.
***
Bergrothin elokuvaa on kritisoitu muun muassa siitä, että se jättää Åkerblomin karismaattisen hahmon etäiseksi, ja toisaalta siitä, ettei käsikirjoitus ole riittävän rohkea, sillä todellisuus tarjoaisi siihen materiaalia.
Marian paratiisi on kaikesta huolimatta hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva. Sen nähtyään voi pohtia karismaattisten henkilöiden ympärille syntyneiden hengellisten herätysten ja liikkeiden olemusta.
Kuten emerituspiispa Gustav Björkstrand kirjansa Maria Åkerblom – elämän ja kuoleman lähettiläs (2011) lopussa kirjoittaa: ”Hälytyskellojen pitäisi soida, kun profeetat väittävät saavansa jumalalta suoria viestejä, joita ei saa arvostella, ja tekevät näin itsensä jumaliksi. Ennemmin tai myöhemmin he alkavat käyttää hankkimaansa jumalallista valtaa tuhoisalla tavalla sekä vastustajiaan että kannattajiaan vastaan, kunnes jäljelle jää pelkkää hävitystä.”
Marian paratiisi on filmattu Virossa, mikä on ainakin minusta vieraannuttavaa. Toivola on oikeasti iso puutalo, ei suuri virolainen kivinen moisio eli kartano. Meilahdessa on vehreää luontoa, mutta ei sentään niin vehreää lehtimetsää kuin Virossa.
Toisaalta: elokuvan kuten teatterinkin taika on uskotella katsojalle mitä vain. Hyväksyin lopulta, että tämä on nyt olevinaan Suomi. Ja tämä on Maria Åkerblomin tarina – tai ainakin yksi näkökulma siihen.
***
Ida Maria
Åkerblom syntyi 1898 Snappertunassa läntisellä Uudellamaalla. Hänen kotiolonsa olivat karut ja ankeat. Viisivuotiaana hän joutui pois kotoaan kasvattiperheeseen ja sittemmin piiaksi muihin perheisiin. Mikään tytön taustassa ei viitannut siihen, että hänestä tulisi aikansa ehkä tunnetuin ja kiistellyin uskonnollinen johtaja.
Ensimmäisen horrossaarnansa Maria Åkerblom piti vuonna 1917 Snappertunassa. Hänet kutsuttiin pian Kokkolan seudulle. Aluksi Uudellamaalla kirkonmiehet suhtautuivat myönteisesti Åkerblomin julistukseen ja toimintaan, mutta Pohjanmaalla hän oli alusta asti napit vastakkain papiston ja virkavallan kanssa.
Åkerblom sai 1927 vankilatuomion yllyttämisestä murhaan ja väärään valaan. Vapauduttuaan hän ryhtyi liikenaiseksi ja sai nimiinsä kannattajiensa perustaman parkettitehtaan. Osa hänen kannattajistaan pysyi uskollisena hengelliselle äidilleen aina tämän kuolemaan 1981 saakka.
Åkerblomissa on löydettävissä monia sosiopaateille tyypillisiä piirteitä. Hän oli voimakas luonne ja halusi hallita kaikkia ympärillään keinoja kaihtamatta. Hän oli koiraihminen, mutta hänellä oli lemmikkinä myös leijonanpentu.
Kirjoitus on julkaistu 24.10. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Sami Kuokkanen / Nordisk Film. Pihla Viitala esittää Maria Åkerblomia.
Lue myös:
Emerituspiispa Gustav Björkstrand: ”Herätysliikkeiden kritiikitön ihannointi ei ole tervettä”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.